Vuotta 2018 voisi astrologian ja energioiden valossa luonnehtia henkisyyteen vihkiytymisen vuodeksi, yhä useampi heräsi muutoshaluun ja itsensä uudelleen luomisprosessiin. Käytännössä tämä näkyy etenkin sen suhteen joka meillä on omaan itseemme tarkasteluna, hahmotteluna ja kehittämisenä. Nyt käsillä olevaa vuotta 2019 povataankin luovan energian aikomuksen ja ilmentämisen vuodeksi. Omalla kohdallani alustusta tälle näkyi selkeästi jo viime vuoden lopussa asioiden loppuunsaattamisena ja uudelleen priorisointina. Tämän hetkinen voimalause johon törmää joka puolella on "rakasta itseäsi" helpommin sanottu kuin tehty? Koska rakasta itseäsi on käsky tehdä jotain, voi sen haltuu ottaminen tuntua vaikealta. Rakkaus ei ole pelkästään tahdosta kiinni, sen eteen joutuu tekemään töitä. Päivittäin teemme valintoja jotka määrittävät rakkautta itseämme kohtaan, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Ihmiselle on luontaista liikkua eteenpäin, tämä vaatii ponnisteluja ottaa opiksi virheistään ja jatkaa matkaa. Siispä ei ole kovinkaan erikoista että onnellisuuteen ja henkiseen kasvuun tähdätessä, joutuu kerran jos toisenkin kulkemaan epämukavuusalueelleen. Usein ihmiset eivät ole onnettomia niinkään siksi että tekisivät liian paljon asioita itsensä eteen, sensijaan moni tekee liikaa asioita jotka eivät kumpua rehellisistä ja aidoista tarpeista. Siksi nämä asiata eivät myöskään sytytä liekkiä sisällämme ja koemme jatkuvasti että jotain puuttuu.
Paha olo ja ahdistus kertovat aina siitä että emme elä sisäisten viestiemme kanssa linjassa. Näiden tunteiden sivuutaminen tai turruttaminen vain varmistaa sen, että kannat niitä mukanasi kauemmin. On silti hyvä muistaa ettei itsensä rakastaminen ole vain onnellisten ja iloisten ihmisten tavaramerkki. Itsensä rakastaminen on armollisuutta itseä kohtaan etenkin silloin, kun riittämättömyyden tunne itsehalveksunta ja epävarmuus omasta itsestä nostavat päätään. Vaikeiden tunteiden ja ajatuksien kanssa eläminen on vahvuutta mitä kysytään meiltä kaikilta. Elämän myönteisimmät ihmiset joita olen kohdannut, ovat niitä jotka ovat hyväksyneet tämän totuuden osaksi elämäänsä ja tehneet tilaa itsensä kaikille eri puolille. Kokiessasi huonoa omatuntoa syyllistyessäsi siitä, ettet joka hetki voi tuntea oloasi onnelliseksi on hyvä pysähtyä miettimään onko tehnyt itsensä rakastamisesta suorittamista. Sallimalla itselleen kaikki tunteensa ja ajatuksensa alkaa tarkastella itseään ihmisenä joka tekee parhaansa. Inhimillisyys on sekoitus onnistumisia ja pettymyksiä, tämän sisäistäminen auttaa rakastamaan elämää sellaisenaan, lahjana joka jokaiselle on annettu. Ei kannata vaipua epätoivoon pienien takaiskujen takia, on hyvä ajatella niiden olevan vain maksua siitä suuremmasta elämänopista joka sinulle on pian aukeamassa.
Uskon että jokaiselle on varmasti tullut eteen hetkiä, kun on itsekin huomannut oman potentiaalinsa ja kykynsä luoda elämästä juuri itsensä näköistä. Vaikeinta onkin pysyä rohkeana ja rehellisenä itselleen siitä mitä ovat ne sisäistä rakkauttamme kutistavat asiat joita meidän jokaisen täytyy uhrata, jotta voisimme todella päästä kokemaan tuon kaiken. Rakastaessasi itseäsi et anna ihmisten tai tapahtumien vahingoittaa sisintäsi. Ymmärrät että kipeät teot tai sanat eivät vaadi reaktiotasi etkä anna katkeruuden tai vihan jäädä asumaan sydämeesi. Tuleen on turhaa vastata tulella, antautuessaan kiistoihin huomaa vain hukkaavansa oman mielenrauhansa sotiin jotka eivät useinkaan kuulu meille. Mitä enemmän rakastaa itseään sitä selkeämmin näkee myös muut ja sen mistä he tulevat. Huonosta mielentilasta käsin toimivat henkilöt purkavat oloaan konflikteihin ja kokevat herkästi hyökkäyksen tarvetta, jolla ei lopulta ole tekemistä minkään muun kun heidän itsensä kanssa. Tällöin osaa myös antaa anteeksi niille, ketkä eivät osaa olla pahoillaan omasta toiminnastaan.
Rakastaessaan itseään ehdoitta uskaltaa sanoa ajatuksensa ääneen ja asettaa oman elämänsä rajat, ei loukatakseen muita vaan rakkaudesta itseään kohtaan. Mitä vähemmän käyttää aikaa tuomitakseen muita, sitä vähemmän myös imee itseensä kielteistä energiaa. Uskon että vedämme puoleemme sitä mitä tunnemme, joten mielestäni tämä käy järkeen. Mitä vahvemmin keskityn tuntemaan rakkautta omiin valintoihini ja elämään jota elän, sitä vähemmän vedän puoleeni energiasyöppöjä, draamaa ja tunkeilijoita. Sitä vähemmän tarvitsen myöskään muiden hyväksyntää elämälle jota valitsen elää. Kun hyväksyy itsensä antaa myös muille luvan olla sitä mitä on. Luonnollisesti turhista rajoitteista vapaan vetovoima lisääntyy ja se vetää puoleensa lisää myönteisiä kokemuksia ja ihmisiä. Kukaan ei silti ole koskaan täysin vaikeiluista vapaa. Koska elämän tehtävä on syventää ymmärrystä, tulemme aina kohtaamaan haasteita jotka kysyvät samat kysymykset yhä uudestaan ja uudestaan. Ymmärrät ettei ole olemassa mitään taianomaista rajaa sille, että vaiheilu ja kipuilu lakkaa. Mutta kun alat aidosti rakastaa itseäsi suurin muutos tapahtuu asenteessasi elämään ja kaikeen mitä kohtaat. Hyväksyt vaikeat tunteet ja vaativat elämänvaiheet osaksi taivaltasi. Lakkaat syyllistymästä valinnoistasi, koska vapaudut turhasta miellyttämisen tarpeesta. Annat rakkautta ja teet hyviä tekoja, koska tiedät että ne palaavat luoksesi eri muodoissa ja osaat myös löytää ne arjestasi. Syytät vähemmän muita, koska syytät vähemmän itseäsi. Ymmärrät enemmän muita koska näet myös omat vaiheesi ja sen miten paljon olet kasvanut matkallasi.
Osaat arvostaa muiden kamppailua ja kipuilua, koska tiedät kuinka paljon vaatii rohkeutta kohdata itsensä. Et anna kenenkään käyttää itseäsi hyväksi. Tiedät ettei ole sinun tehtäväsi korjata tai pelastaa ketään, jokaisen on kuljettava tie itseensä voidakseen aidosti päästä joskus perille. Osaat lähteä ihmissuhteista jotka ovat opettaneet sinulle sen mitä sinun kuuluu tietää, ymmärrät että silloin se on oikein myös toista kohtaan. Haet vähemmän tunnustusta ja hyötyä asioista joita teet, koska osaat löytää ne kaikesta mitä valitset tehdä itsesi takia. Uskallat näyttää tunteesi ja antaa asioiden koskettaa sinua koska ymmärrät ettei se sido sinua, herkistyminen on osa elämää. Rakkaus itseään kohtaan on ennenkaikkea oman elämänsä ja itsensä arvostamista niin, ettei kiellä itseään ja tunteitaan. Usein siedämme ja kärsimme muiden käytöksestä, kuvittelemme että rakkauden vuoksi kuuluu jaksaa taistella ja venyttää itseään. On totta ettei rakkaus ole aina helppoa, mutta on viisautta nähdä kun on aika ottaa etäisyys asetelmiin jotka kuluttavat loppuun. Rakkaus on toisen hyväksymistä sellaisena kuin tämä on mutta se tarkoittaa myös, että kunnioittaa itselleen annettua maailmaa niin suuresti että uskaltaa todella rakentaa siitä unelmiensa näköistä. Itsensä ahdistaminen tai pienentäminen ei ole jaloa tai epäitsekästä, sensijaan pyrkimys kärsimyksen päättämiseen on osoitus rakkaudesta elämää kohtaan. Rakkaudesta ja onnellisuudesta puhuttaessa totuus on, että ainut ihminen jonka todella tiedät olevan elämässäsi loppuun asti olet sinä itse. Mistään muusta meillä ei ole takeita, vaikka kuinka uskoisimme siihen oikeaan, elämän arvaamattomuuden edessä olemme voimattomia. Ihmiset muuttavat mielensä, he voivat lähteä luotamme tai pahimmassa tapauksessa kuolla. Lopulta saatamme hyvinkin todennäköisesti päätyä olemaan omassa seurassamme, joten on parempi rakastaa sitä joka päätät olla. Arvostavaa itseään kohtaan on siis tehdä päätöksiä, joista pitkällä tähtäimellä löydämme jälleen voiman jatkaa eteenpäin. Rakastamalla itseämme parhaiten, opetamme myös muille kuinka meitä tulisi rakastaa. Kuvittelemalla että toinen ei voisi olla onnellinen ilman meitä, huijaamme vain itseämme koska jos hän ei ole onnellinen itsekseen ei hän osaa olla onnellinen muidenkaan kanssa. Ottaessamme vastuun toisten onnesta, unohdamme helposti oman tyytyväisyytemme. Voimme vain lisätä keskinäistä rakkautta välillämme, mutta jos kuolisin huomenna olisi toisen silti jatkettava elämäänsä. Rakkauden lähteitä on elämässämme monia, kuinka monta tunnistat ja ruokit omalla kohdallasi, se on kysymys joka jokaisen on hyvä kysyä itseltään.
-Sanni 5/2/2018