Mainitsinkin viime kuussa uudesta työstä, johon tuolloin hain. Oikeastaan kyse on työhön valmistavasta koulutuksesta, johon minut valittiin ilokseni, 600 hakijan joukosta mukaan. Tämän viikon alussa pääsin siis vihdoin aloittamaan lentoemännän opinnot AirPro matkustamohenkilökunnan järjestämällä peruskurssilla TUI airways, joka kestää marraskuun tokalle viikolle asti! Tämän jälkeen, mikäli peruskurssi tulee suoritetuksi hyväksytysti (fingers crossed), pääsen miltei samantien lentämään kaukomaanlentoja! Tui matkakohteita sijaitsee mm eri puolilla Aasiaa, Afrikkaa, Karibiaa, Amerikkaa, sekä Espanjaa. Ihan hullua ajatella, että voin päästä seuraavien kuukausien aikana vierailemaan kaikissa näissä paikoissa!
Aluksi lennetään kuitenkin opintojen viimeiseksi viikoksi Englannin Gatwickiin, jossa valmistuneet siivitetään lopputentin jälkeen. Oon niin innoissani tulevista työmatkoista, ettei ole tosikaan. Saatiin jo ensimmäinen työvuorolista, ja ihan eka kohde mihin pääsen työskentelemään, on Puhuket Thaimaa, jossa vietän autuaat 5 päivää. Thaikkujen jälkeen pikavisiitti suomeen, ja nokka kohti Mauritiuksen saarta, AFRIKKAAN! Tuntuu ihan absurdilta, että pelkästään ensi kuussa, lennän KOLMEEN eri maahan. Mulle tuo matkustelu on jo ihan opiskelijabudjetinkin takia, rajoittunut lähinnä kerran pariin vuoteen tehtävään etelänmatkaan. Mutta nyt ah, vihdoin pääsee näkemään maailmaa. Siis jos kaikki menee hyvin! Olen niin tyytyväinen siitä, että uskalsin yrittää. Mitä enemmän olen tehnyt valintoja, jotka tunnen sydämessäni oikeiksi, sitä suuremmaksi kasvaa myös luotto itseeni.
Peruskurssi tosiaan starttasi alkuviikosta, kurssipäivät ovat pitkiä (parhaimmillaan 9h), opiskelemme myös lähestulkoon kaiken englanniksi! Nyt ekalla viikolla, meitä on ollut koulimassa englantilainen kouluttaja, jonka brittiaksenttiin meni kyllä hetki tottua. Kun tuohon ynnätään vielä kujeilevan herran slangisanasto, lyhenteet, sekä täysin uusi termistö, voin vakuuttaa, että päivän päätteeksi haluaisi vain painaa pään tyynyyn. Mikäli kursseista tahtoo päästä läpi, on silti jatkettava iltasatujen sijaan muistiinpanojen kertaamisella. Yleensä jokaisen päivän päätteeksi on tentti, jonka saa tarvittaessa uusia, kerran. Jos olisin ollut viisas, kuten jotkut luokallamme, olisin tutustunut ennalta meille lähetettyyn kurssimateriaaliin, ja mahdollisesti välttynyt olemasta pihalla kuin peipponen talvipakkasella heti ekana päivänä. Onneksi löysin kurssilta toisen kohtalontoverin, jonka kanssa kuin yhteisestä sopimuksesta, käännähdimme silmät pyöreinä katsomaan toisiamme, kun opettaja läväytti eteemme joukon lyhenteitä, jotka koko luokka (meitä lukuunottamatta) lausui kuin yhdestä suusta niiden kokopitkiä nimiä käyttäen.
Koulutus on sanalla sanoen raskas. Uusia asioita opetellaan vieraalla kielellä kiivaalla tahdilla, jolloin saa pinnistää itsensä äärmilleen, jotta A) sisäistät sanoman tarkalleen oikein, B) vielä muistat juuri kuulemasi uudet asiat usein vielä samana päivänä pidettävässä kokeessa. Tähän mennessä yllättävintä matkustamohenkilökunnan työssä on se, miten vähän siitä itseasiassa tiesin ennen tätä. Usein ajatellaan, että ne emot siellä vaan kaatelee kahvia, ja hymyilee nätisti.
Kyllä varmasti on helppojakin päiviä, kun ei tarvitse kääriä hihoja, siivota kenenkään oksennuksia tai muuta mukavaa "yllättävää". Työn koulutus pitää sisällään kuitenkin laajan turvallisuusalan tietoperustan, mikä koostuu aina vaarallisten aineiden tietoisuudesta ensiapuun. Lennoilla hymyillessä ja vastaanottaessa asiakkaita on oltava hereillä, ja ikäänkuin "skannattava" matkalle lähtijöitä heidän tarpeidensa, mutta myös tulevan lennon turvallisuutta ajatellen. Asiakaspalvelijan hymyn takana, pitää olla jatkuvasti valmiudessa mahdollisten tilanteiden varalta, jotka vaativat ripeää johdonmukaista, sekä osaavaa otetta. Kouluttajamme ovat onneksi todella inspiroivia, päteviä ja kokeneita persoonia. Heidän tarinoitaan kuunnellessa on todella avautunut mitä kaikkea työ pitääkään sisällään. Naureskeltiinkin kurssikavereiden kanssa, että tässähän pitää asiakaspalvelun lisäksi handlata vähintään siivoojan, tarjoilijan, palomiehen ja ensihoitajan työnkuvat.
Vuorotyön aikaeron ja tästä seuranneen väsymyksen oireita, jään odottelemaan jännittyneenä. En ole koskaan aikaisemmin vuorotyötä tehnyt, enkä usko että se missään muussa muodossa minulle sopisikaan. Matkustelun tuomien etujen takia uskon, että saatan siihen jopa tottua. Suomessa pimeimpänä vuodenaikana tuskin jaksaisin pysyä motivoituneena vuorotyössä. Kesällä totuin "ajattomaan rytmiin", saatoin olla päivistä ihan pihalla. Viikonloput ja arjet menivät sekaisin, kun oli jatkuvasti liikkeessä ja elin vapaasti ilman rajoituksia. Tulevassa työssäni kello pitää olla kädessä ja muutenkin skarppina.
Raskaan työn vastapainoksi, pääsen keräämään ihan mielettömästi uusia kokemuksia, tutustumaan uusiin ihmisiin, kulttuureihin, oppimaan uutta, nauttimaan lämmöstä ja auringosta.
Huomenna on laaja EA- tentti, tänään päästiin tutustumaan taas isoon uuteen termistöön koskien ensiapua, lääketarvikkeita, eri käytänteitä hätätilanteissa, sekä joukkoa uusia lyhenteitä! Loppuilta menee siis näitä kerratessa. Onneksi tämänpäiväinen uusi kouluttajamme Mr G muistutti, ettemme pänttää suorittaaksemme, vaan omaksuaksemme taitoja jotka voivat tulevaisuudessa pelastaa jonkun hengen. Tällöin on on helpompi ajatella, että jos joudun uusimaan testin, on mulla vielä jotain opittavaa vaadittaavasta aihe-alueesta. Siihen ajatukseen pysähtyminen, että todella opettelen nämä asiat osatakseni työni niin hyvin kuin suinkin, jotta pahimmissa tilanteissa tiedän tehneeni työni parhaan tietämykseni mukaan.
Auttaa ainakin itselläni pahimpaan stressiin, kun mieleen nousee ensimmäisenä ajatuksia siitä, mitä mahdollisia huonommuuden tuntemuksia epäonnistumisesta olisi. Tämä toimii hyvänä muistutuksena sen suhteen, etten suorita rasteja, joilla haen hyväksyntää muilta.
Työhön liitetty mediaseksikkyys, ei ole todellakaan ensisijainen syy hakeutua alalle.
Opintovaiheessa on siis sisäistettävä prioriteetit, tottakai tämä pätee ihan jokaisessa työssä ja elämässä ylipäätänsä. Kyseisen koetilanteen hetkellä tämän ajatuskuvion läpikäyminen, auttoi ainakin itseäni asettamaan asiat oikeille paikoilleen. Se auttoi keskittymään ja rauhoittumaan olennaiseen. Jokainen voi päästä tähän ajatukseen sisälle, miettimällä yksinkertaisesti sitä, miten luontevasti lokeroimme ja annamme painoarvoa ensisijaisesti pinnallisille asioille tekemisissämme. Toinen mahdollisuus olisi lähteä kouluttajan sanoista viemään ajatusta toiseen suuntaan ja onnistua kehittämään vain lisää ahdistusta.
Kouluttajalle itselleen, oli lentohistoriansa aikana osunut kohdalle 4 eri elvytystilannetta, joista kahdessa henkilö oli valitettavasti menehtynyt. Lisäksi hän korosti sitä, miten yleisiä erilaiset ensiaputilanteet sekä niiden hallitseminen tulevassa työnkuvassamme tulee olemaan. Kuuman kahvin kaatumisista aiheutuneiden palovammojen hoidosta, hypoxian, eli hapen puutteen aiheuttamien oireiden hoitoon. Tästä johtuen, myös kyseinen tentti tullaan uusimaan joka vuosi, mikäli mielii jatkaa työssä. Ammatin sisältämän vastuun avautuminen, näkyy myös monien muiden luokkakavereiden kasvoilta. Kuunnellessaan kouluttajien omia kokemuksia, ymmärtää miten laajasta toimenkuvasta oikeastaan on kyse. Lentojen aikana tehtävä työ, on monen eri osaamisalueen, tiimityöskentelyn sekä keskinäiseen luottamukseen perustuva kokonaisuus. Jokaisen lennolla työskentelevän täytyy tietää, mistä tarvittavat tiedot, sekä varusteet eri tilanteissa löytyvät. Myös oma rooli yllättävissäkin käänteissä, on tärkeää löytää ripeästi, unohtamatta ammatillista ulkokuorta. Kuulostaa kuin olisimme menossa duuniin vähintään avaruusalukselle. Tietysti on hyvä pitää mielessä, että koulutuksessa käydään läpi paljon worst case scenario- tyyppisiä tapahtumia, mutta kun ottaa huomioon paljon lennoilla parhaimmillaan on matkustajia, ei odottamattomilta yllätyksiltä varmasti vältytä.
Uutta opittavaa on siis vielä ihan hirmu paljon edessä. Tämä kaikki, on vasta pintaraapaisua siitä, mitä tulen seuraavien viikkojen aikana saamaan selville. Kaiken uuden koulutustiedon lisäksi, erakkopäiväni ovat vaihtuneet jatkuvaan sosialisoimiseen 22 uuden ihmisen joukossa. Onnekseni koulukaverit vaikuttavat ihan mahtavilta tyypeiltä, ja toivonkin, että heistä saan uusia ihania elämänmittaisia ystäviä myös yksityiselämääni. Ryhmä reaktiot on aina olleet mun mielestä mielenkiintoisia, ja tässäkin on ollut kiva huomata miten porukka, joka kokoontuu vain hetkeksi yhteen, saavuttaakseen jokainen henkilökohtaisia tavoitteitaan, alkaakin samalla tukemaan, ja kannustamaan toisiaan, päästäkseen yhdessä samaan päämäärään. Ryhmän tuki on ihan älyttömän tärkeää, etenkin sillon, kun itseltä meinaa usko loppua. Siksipä haluankin kiittää teitä jo valmiiksi. Kiitos tulevista yhteisistä tuskailun, ja etenkin ilon hetkistä, vedetään yhdessä tää kunnialla maaliin! :)
Sanni/ 20.10.2017