Sana joka kuvaa tällä hetkellä elämääni parhaiten olisi varmastikkin usko, usko siihen että olen menneisyydessäni tehnyt oikeita valintoja. Usko siihen etteivät huolet jotka tänään synkistävät ole pysyviä. Uskoa siihen että löydän aina oman tieni ja ne asiat joiden kautta koen elämäni antoisana ja rikkaana. Toisinaan pääni sisällä tapahtuu erottelua ja analysointia joka lopulta vain kuormittaa ja jarruttaa asoita tapahtumasta luontevasti. Joskus on hyvä vain päästä irti ohjauspyörästä ja antaa mennä miettimättä liikoja. Hetken päästä saattaakin huomata kulkeneensa askeleen lähemmäs henkilökohtaista totuutta ja ymmärrystä asioista. Silloinkin kun ulkopuolisen silmin voisi vaikuttaa kuin emme tekisi juuri mitään, sisäpuolella saattaa tapahtua suuriakin muutoksia. Ennenkaikkea tarvitsemme uskoa itseemme kun toiminta keskittyy pääsääntöisesti sisäiseen maailmaan. Jokainen askel on arvokas, jokainen askel merkitsee. Huomaan yhä rohkeammin kyseenalaistavani normeja joiden mukaan meidän "kuuluisi" elää. Edelleen poikkeavia valintoja massasta tekevät henkilöt saavat usein ihmetystä osakseen, mielestäni tämä kertoo vain siitä kuinka vähän olemme tottuneet kyseenalaistamaan esikuvia joita eteemme laskostetaan. Työtön mikä aikakautemme kirosana, työtön= luuseri? Tällä hetkellä olen työvoimatoimiston listoilla työttömänä työnhakijana, en silti koe tarvetta antaa tuolle leimalle sen perinteistä kaikua. Haen töitä, tutkin opiskelu vaihtoehtoja, teen työkeikkoja ja etsin samalla sitä seuraavaa askelta mikä vie kohti uutta. On lähes surkuhupaisaa miten herkästi mitättömyyden tunteet hiipivät takaraivoon kun olet "tyhjänpäällä". Ihmisten kysellessä mitä kuuluu, kokee helposti tarveta puolustella ja selostaa valintojaan ikäänkuin emme saisi ottaa aikaa vain itseämme varten. Miksi niin herkästi sortuukin tuntemaan epävarmuutta ulkoa tulevien paineiden takia? Tittelit, sosiaalinen asema, koulutus-aste, varakkuus, kaikki ulkoista menestystä joka rankkaa sinut muiden ylä tai alapuolelle. Kuitenkaan onnellisuus ei koostu noista asioista, onnellisuus on mielentila jonka jokainen luo itse omilla valinnoillaan ja ajattelullaan. Onnellisemmat ihmiset ketä itse olen tavannut ovat niitä jotka ovat mieleltään huolettomia vastuista ja velvotteista, he osaavat suhtautua asioihin sellaisina kuin ne ovat, asioina. Mitä enemmän käytöskoodeja, ohjeita ja kontrollia sitä enemmän stressiä ja ahdistusta. Olenkin herätellyt itseäni relaamaan hiukan, kun elämää tarjoaa sinulle paussia ota se vastaan. Jos tarvitset lepoa, lepää. Elämän ei kuulu tuntua miltään henkiinjäämistaistelulta. Mielen avartumista ja tilaa vapautuu kun virittää elämän merkityksellisyyttä uuteen uskoon. Yhtäkkiä en herääkkään uuteen aamun miettien rahahuolia tai lonkeron harmaata suomi säätä, joka roikkuu ikkunan takana saaden koko aamun tuntumaan Louhimiehen Vuosaari elokuvan kohtaukselta. Sensijaan nousen sängystä verkkaalleen venetyllen tuntien kiitollisuutta uudesta aamusta joka minulle on annettu. Tartun ehkä pensseelliin ja vietän aamun maalaten mieleni maisemia. Tai vetäsen lenkkitossut jalkaan ja suuntaan rantaan katselemaan kuinka usva kaikkoaa järven pinnalta. Samalla suunnittelmä tulevasta päivästä piirtyy mieleen. Kiirettömässä aikataulussa on toki myös omat haasteensa, kun on aikaa vaikka vain viettää aamu aatellessa ja päivä päätä käännellessä tulee helposti melko saamaton olo. Eräs hyvä idea minkä kuulin on ns. "Vauhtivartti" 15 minuutia jonka käytät hoitaen ne pesemättömät tiskit, tai sen sähköpostin mitä et vain saa lähetettyä. Toimiva tapa on myös herätä mahdollisimman aikaisin, kääriä hihat kahdeksi tunniksi ja hoitaa pois kaikkia niitä asioita mitkä laahaavat ajatuksissa ja nostavat turhaa ahdistusta pintaan. Tämän jälkeen on vielä koko päivä edessä. On hyvä osata korvata tunne ja ajatus "joutumisesta" sillä mitä kaikkea voitkaan saada kokea. Sisukkaasti itseään haastamalla myönteisyyteen ,vaikka eläisikin epävarmuudessa muistaa että pohjimmiltaan kaikki on vain hetkellistä. Mikään elämänvaihe ei kestä ikuisesti, ei edes se raskaalta tuntuva. Oman mielemme selitykset ovat todella vakuuttavia niin hyvässä kuin pahassakin ja kun kuuntelemme niitä riittävän kauan ovat ne lopulta ainut asia mitä kuulemme. Elämä on lopulta vain yksi suuri elokuva, mikset siis suhtautuisi siihen samoin kuin lempi sarjaasi. Malttamattoman innostuneena valmiina viettämään tunteja ruutua tuijottaen, sillä erolla että nyt olet itse yksi päähenkilöistä. En edes huijjaa kun sanon että usein kuulen oman elämäni traileri musiikin soivan taustalla, elämän heittäessä mitä yllättävämpiä tilanteita eteeni. Millanen on elämäsi elokuva, komediaa vai draamaa? Sinä päätä itse. Voi tuntua absurdilta ajatella näin, mutta mieti hetki miksi suhtautuisit elämääsi yhtään sen vakavammin, eihän täältä kuitenkaan hengissä selviä. Heh heh
Joka ilta on myös hyvä hiljentyä miettimään mitä kaikkea hyvää ja tärkeää päivä piti sisällään. Kuuntelitko ystävän huolia? Kevensitkö jollakin sanomallasi tai pelkällä läsnäolollasi toisen mieltä? Kerroitko välittäväsi? Hymyilitkö vastaantulijalle? Osasitko päästää irti odotuksistasi ja sopeutua sattumiin jotka muuttivat päivän kulkua? Opitko jotain uutta? Osasitko olla rehellinen siitä mitä syvimmiltään tunnet ja hyväksyä tunteesi ilman tekosyitä tai selittelyä? Huomasitko tänään kuinka lehdet puista ovat jo melkein tippuneet muodostaen nyt kirjavan peiton teiden reunuksille, vai keskityitkö tuijottamaan puhelintasi? Muistitko tehdä valintoja jotka lisäävät sisäistä hyvää oloasi? Ennenkaikkea muistitko olla armollinen itsellesi ja muille? Asiat ovat pohjimmiltaan neutraaleja, ihminen itse on se joka määrittää asiat hyväksi tai pahaksi. Sanotaan että elämä on 10% sitä mitä meille tapahtuu ja 90% sitä miten tapahtumiin reagoimme, me siis omaamme usein tietyn käsityksen siitä miten asioiden kuuluisi mennä. Luomme odotuksia millainen tuleva puolisomme on, miten nopeasti etenemme urallamme, milloin hankimme lapsia, mitä kaikkea tahdomme kokea ennen sitä ja tätä. Aikataulut ja aikomukset näkyvät myös kaikkialla arjessamme, maanantaina käyn pankissa, keskiviikkona pesen pyykkiä, perjantaina menen elokuviin. Tahtoisimme elämän kulkevan mutkattomasti laaditun toimintasuunnitelman mukaisesti. Kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan ja jotain yllättävää tapahtuu tunnemme ärtymystä ja harmistumme. Silloin olisi hyvä muistaa ettei asetettujen odotuksien toisessa päässä voi olla kuin kaksi vaihtoehtoa, täyttymys tai pettymys. Eivätkä asiat useinkaan mene juuri niin kuin kuvittelemme. Pettymyksiä kohdatessaan olisi tärkeää osata nähdä ettei lopputulema ole välttämättä väärä, se on vain erilainen kuin odotimme. Usein tilannetta punnittuamme löydämme myös siihen sisältyvän opin, tai suuremman hyvän. Tällöin saamme myös mahdollisuuden kasvaa ihmisinä.
Tälläisiä mietteitä olen viimeaikoina hengittänyt sisään kun sisäinen terroristi on kaapannut aivotietokoneeni. Olen muistuttanut itseäni siitä että jokainen päivä vie minua lähemmäs haaveitani silloinkin kun se tapahtuu vain ajattelun ja visoinnin kautta. En ehkä voi aloittaa unelma työssäni huomenna, mutta voin tehdä joka päivä pieniä valintoja jotka vievät minua hieman lähemmäs tuota näkymää. Eräs viisas sanoi minulle hetki sitten, ettei meidän pidä olla niin ankaria itsellemme. Päästämällä irti siitä ajatuksesta mitä kaikkea meidän olisi jo pitänyt saavuttaa, antaa itselleen vapauden nauttia matkasta ja huomata kaikki ne rikastuttavat asiat mihin elämässään on jo saapunut. Kukaan ei odota sinua kello kaulassa listaamassa tekemättömiä ja tehtyjä tavotteita, ei ole myöskään sellaista maaliviivaa jonka ylitettyäsi et keksisi seuraavaa. Olisi siis hyvä sisäistää ettei elämästä koskaan valmistu, saamme polkuja päätökseen yksi kerrallaan. Jokainen aikakausi elämässäsi palvelee tulevaa, et luultavasti edes pääsisi sinne kulkematta nykyistä hetkeäsi loppuun. Unelmat voivat myös muuttua matkan varrella ja saattaakin löytää omakseen jotain sellaista mistä et osannut edes uneksia. Elämän kannatta siis rohkeasti antaa yllättää. Emme voi ennakoida ja miettiä kaikkea etukäteen, paras minkä voimme itsestämme jatkuvasti muuttuvan maailmamme keskellä antaa, on avoin ja peloton asenteemme. Päätin ottaa aikaa itselleni juuri siitä syystä, että tulevaisuuden haaveeni piirtyisivät selkeämpinä eteeni. Henkilökohtainen unelmani olisi pystyä tekemään työtä joka haastaisi ennenkaikkea sisäistä maailmaani ja herättäisi uteliaisuuteni aina uudelleen. Tiedän jo nyt että taidot joita tahdon itsessäni kehittää liittyvät vuorovaikutukseen, itsetuntemuksen parantamiseen ja luovuuteen. Tasapainoisen hyvän arjen puhutaan usein muodostuvan levosta, liikunnasta, ravinnosta ja toimivista ihmissuhteista. Ihminen haluaa luontaisesti myös kokea kuuluvansa johonkin ja olevansa merkityksellinen muille. Uskonkin että tyydyttävintä elämää elävät ne jotka tunnistavat intohimonsa ja sen avulla auttavat myös muita löytämään oman sisäisen palonsa. Mitä meistä jäädään muistamaan on ennenkaikkea se mitä saimme muut ihmiset tuntemaan. Meissä jokaisessa asuu valtava potentiaali ja mielemme on aarteiden aitta, se onko meillä rohkeutta tutkia ja uskoa itseemme onkin sitten aivan toinen asia. Sillä kuinka turvalliseksi koemme arvelluttavalta tuntuvat valinnat, on myös suora yhteys siihen kuinka turvalliseksi koemme lähimmät ihmissuhteemme. Voimmeko siis toisinsanoen luottaa siihen, että tukiverkkomme pitää silloinkin kun otamme tarvittavia riskejä elääksemme tyydyttävämpää elämää. Kun pidämme mukana ajatuksen siitä, että maanpäällinen aikamme on vain yksi osa seikkailua, asettuvat kaikki maalliset murheet uomiinsa. Lopulta kaikki tämä jää jälkeesi joten nauti enemmän ja huolehdi vähemmän, kaikki mikä elämääsi kuuluu saapuu aikanaan.
-Sanni 22/10/2018