Meidät suomalaiset mielletään usein tuppisuu kansaksi, jotka hämmennymme jopa vieraiden hyvän huomenen toivotuksista. Ainakin jos verrataan joidenkin maiden avoimen rohkeaan kanssakäymiseen. Stereotypioista viis, tänään haastan itseäni ja sua ajattelemaan mitä hyvää voisi seurata siitä, että joskus avaisikin suunsa kun mieleen putkahtaa jotain positiivista toisesta henkilöstä.
Kaikki tietävät sen hyvän olon tunteen kun yllättäen saa vaikkapa ystävältä, pomolta tai täysin ventovieraalta kuulla jotain myönteistä itsestään. Vau vitsit miten hyvä meininki, toi laittoi merkille musta jotain mitä en välttämättä itsekkään ole tiedostanut. Kuten myös silloin, kun olet oikeasti nähnyt vaivaa saavuttaaksesi jotain ja se huomataan. Palautteen antaminen ja vataanottaminen ovat osa oleellisia sosiaalisiataitoja yhteistyön sekä vuorovaikutuksen kannalta, silti usein töissä, kotona ja eri kohtaamisissa joutuu sen kanssa tekemään töitä. Omassa elämässäni olen laittanut merkille erilaisia hetkiä, missä kyseinen aihe on herättänyt ajatuksia. Tuntuu, että esimerkiksi monilla naisilla on usein joku blokki siinä miten viitsitään sanoa kanssasiskoille kivoja asioita. On olemassa sanonta että nainen on naiselle susi, tämä tarkoittanee sitä, että kilpailua on aina olemassa, mahdollisesti vertailemme enemmän itseämme toisiin kuin miehet. Etenkin naisvaltaisilla aloilla, missä itsekin tällä hetkellä työskentelen, ilmiö tulee usein esille.
Kun nuorempana henkilönä ja uutena työntekijänä menee vanhempien ja mahdollisesti työhönsä leipiintyneiden joukkoon, saa helposti osakseen nyreitä katseita, epäilyksiä ja yliopastusta niissä yksinkertaisimmissakin asioissa. En useinkaan jaksa ottaa itseeni tilanteita, mitkä selvästi kertovat henkilöstä itsestään enemmän kuin minusta. Etenkin jos henkilö joutuu jatkuvasti elämään tunnelmassa missä arvostus, myönteisyys ja avoimuus puuttuu, on asia hyvä ottaa esille muutoksen saavuttamiseksi.
Palautteen antaminen vaatii tilannetajua
Mielestäni sekä positiivinen, että negatiivinenkin rakentava palautteen anto, vaatii ihmiseltä rohkeutta ja tilannetajua. Sanomansa pitäisi asetella niin, että viestin vastaanottaja osaa suhtautua toivomallasi tavalla. Joskus myös hyväksi tarkoitetut sanat voivat tuntua toisesta kiusallisilta. Eräs ystäväni kertoi saaneensa tuttavaltaan päivittelyä laihtumisestaan, jo valmiiksi hoikkana ihmisenä ystäväni oli kokenut tuttavansa -"hui ihme kun oot laihtunut, mitä ihmettä oikein syöt vai syötkö ollenkaan, kyllä nyt näyttää hyvältä"-tyylisen päivittelyn vaivaannuttavaksi. Hänen tavoitteensa ei ollut laihduttaa, kiireisen elämän rytmin myötä niin vain oli päässyt käymään. Ystäväni ei myöskään ollut erityisen ylpeä painonsa putoamisesta päinvastoin, roikkuvat vaatteet lähinnä ärsyttivät häntä. Olisi hyvä muistaa, että aina se mitä yleisesti pidetään tavoiteltavana tai hyvänä asiana ei jonkun elämässä päde ollenkaan. Siksi en itse lähtisi puolitutun muuttunutta ulkonäköä liiemmin ruotimaan, mitäpä jos vahingossa tuletkin kehuneeksi syömishäiriöisen laihtumista? On tietysti eri asia toimia vastaavanlaisissa tilanteissa, kun tiedetään toisen tavoitteet. Myös yskinkertainen toteamus kuten, -"näytät hyvältä" on tahdikas ja varma tapa ilahduttaa toista.
Taitoa huomata
Hyvän huomaamisen taito korostuu etenkin läheisissa ihmissuhteissamme, kuten parisuhteet, perhe ja ystävyys. Myönteinen palaute lähentää ja motivoi meitä, kuten kirjoituksessani Hyvä ystävyys mainitsin Sara Grandin sanoin, "Käsityksemme ihmisistä ei riipu niinkään siitä, mitä me näemme heissä, kuin siitä, mitä he saavat meidät näkemään omassa itsessämme" .
On mielestäni erittäin tärkeää ihmissuhteen kasvun kannalta, että jaksamme pysähtyä huomaamaan asioita myös toisistamme. Toista ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, koska kehitymme ihmisinä päivittäin jotakin uutta kohti on hyvä pysyä hereillä hetkissä. Taito huomata on kuin liima välillämme, se kasvattaa meitä samaan suuntaan ja vahvistaa käsitystä itsestämme ja muista. Aina ei myöskään tarvita sanoja, konkreettisilla toista arvostavilla teoilla on vähintään yhtä lähentävä vaikutus. Joskus ihmiset saattavat olla hyvin kangistuneita käsityksiinsä muista ja itsestään, silloin voi tuntua vaikealta alkaa muuttamaan toimintaansa ja ruveta vaikkapa yhtäkkiä sanomaan mitä kaikkea toisessa arvostaa. Tällöin imartelu tai vaikkapa kukkien ostaminen toiselle ihan muuten vaan, voi tuntua siltä kuin vetäisi jotain roolia mikä ei istu itselle yhtään. Itsensä haastaminen on osa kasvua, tärkeintä olisi löytää tapoja vastata toisen tarpeeseen tulla huomatuksi niin, että se tuntuu myös itsestä luontevalta. Kun jokin asia tuntuu vaikealta olisi hyvä muistaa pienten askeleiden tärkeys, jaksaessasi olla läsnä kun toinen avautuu stressaavasta työpäivästään ja tehdessäsi vaikka iltapalaa pyytämättä, näytät että välität raskaaltakin tuntuvan arjen keskellä.
Valheellinen kehuminen
Aina löytyy myös ihmisiä, jotka ovat valmiita viemään kunniaa toisten valinnoista ja saavutuksista. On tietysti ok tuntea ylpeyttä esimerkiksi kaverin laihdutusprojektista, ja siitä että on ollut mukana tsemppaamassa. Välillä vastaan tulee kuitenkin tyyppejä, joiden päämotiivi toisen ylistämisessä tuntuu olevan tarve päästä korostamaan omaa rooliaan toisen projektissa. Tällaisten henkilöiden ajatusmaailma tuntuu pohjautuvan pitkälti oman arvon kalasteluun ulkoa käsin, alleviivatessaan omaa tärkeyttään toisen valinnoissa tulee helposti vähätelleeksi muita, ja kuin vahingossa korostaneeksi omaa korvaamattomuuttaan.
Epäaito imartelu on aina läpänäkyvää ja turhaa, jos et muuten vaikuta siltä että toisen asiat kiinnostaisivat pätkääkään on parempi olla sanomatta mitään. Monesti myös rehellinen palaute on parempi, kuin tyhjä mielistely jonka taustalla on vain tarve tulla hyväksytyksi. Jos aina seilaa sinne mistä kokee saavansa voitelua itsetunnolleen, kertoo se vain huonosta omanarvontunteesta ja jälleenkerran itsensä voimaannuttamisesta ulkoakäsin. Mielestäni on kannattavampaa keskittyä siihen kuka itse ajattelee olevansa, kuin siihen mitä muiden suusta kuulee olevansa. Sopivan tasapainon löytäminen on taitolaji, koska tottakai jokainen meistä kuitenkin kaipaa myös tunnetta toisten hyväksynnästä.
Palaute vastaanotettu?
Itse tunnistan omassa elämässäni kaikenlaisten palautekeskusteluiden aiheuttaman levottomuuden. Sekä myönteisen, että kriittisempien palautteiden antaminen ja vastaanottaminen töissä, ja etenkin ihmissuhteisiin liittyen vaatii välillä hermoja. Voi kuulostaa hölmöltä, että jonkun hyvän asian sanominen voisi jännittää, mutta jostain syystä se ei ole aina tuntunut yhtä luontevalta, sitä on täytynyt harjoitella. Ihmisten reaktiot myös paljastavat, ettei kivoja huomioita itsestä useinkaan ole totuttu ottamaan vastaan. Odottamatta saadut kehut saavat hämmästyttävän useat lankeamaan oman suorituksen vähättelyyn. Tuntuu todella työläältä kun rohkenet kehaista toisen hyvää duunia, jos hän vain huiskaisee kädellään vähättelevästi tyrmäten koko ajatuksena. Eikö osa itsensä rakastamista ole myös sitä, että osaa tuntea ylpeyttä itsestään? Vähintään yhtä tärkeää on osata ottaa hyvää palautetta vastaan, kuin se että osaa ottaa itseensä kohdistuvaa krtiikkiä oikein.
Viime aikoina oon saanut hyristä kiitollisuudesta koska uskalsin alkaa kirjoittamaan tätä blogia. Jännitin aluksi omien ajatuksien avaamista julkisesti, sekä muilta saatua arvostelua. Tarkoitukseni ei alunperinkään ollut se, että tahtoisin täällä niittää jotain suurta mainetta. Kuten varmaan meistä jokainen, myös itse olen monesti löytänyt helpotusta, oivallusta, iloa ja paljon muuta jonkun toisen sanoista. Ydinajatus kirjoituksissani on juuri se, että jos edes yksi ihminen saa näistä jotain mitä just hän tarvitsee sillä hetkellä, on kirjoittaminen sen arvoista.
Ilokseni oon saanut huomata tehneeni oikean valinnan ajatellessani näin, olen saanut teiltä ihania kommentteja ja kannustusta mitkä tsemppaavat jatkamaan pohdintojani. Eräs tuttavani huomautti myös viisasti, että olenko tullut ajatelleeksi miten hyvä lähtee kiertämään, kun yksi ihminen jakaa toisen sanoista saatua positiivista ajatustaan eteenpäin. Annetaan siis hyvän kiertää!
Sanni, 31.08.2017
Comments