Tämän kesän avainsanoja ovat ehdottomasti, Ystävyys, Ilo, Vapaus ja Energiat. Kynnäilyä edellä mainituista, sekä tarkastelua ajatuksien vaikutuksista elämääsi.
Näkökulmaa tähän hetkeen
Kesä on mennyt vauhdilla, oikeastaan aika ylipäätänsä tänä vuonna on kulkenut kuin idän pikajuna kohti loppuuaan! Miettikää että tätä vuotta on perjaatteessa jäljellä enää neljä kuukautta. Kesä on ollut todella tapahtumarikas kaikenkaikkiaan. Päätin jo keväällä, että tulevan kesän nautin ihan täysillä kaikista eteen tulevista mahdollisuuksista ja kohtaamisista, ja niin on myös tapahtunut.
Kun päästin irti ohjauspyörästä jota koitin kaikinvoimin vääntää suuntaan mikä ei vain ottanut kulkeakseen, kaikki alkoi pehmeästi asettumaan paikoilleen. Nyt olen onnellinen, että uskalsin vihdoin kuunnella sisintäni ja tehdä valintoja jotka alkoivat viedä minua suuntaan jonka tunsin omakseni. Käytin niin paljon aikaani ja energiaani viimeisen parin vuoden aikana täysin turhista asioista murehtimiseen, että kaikki vapaus ja ilo mitä nyt oon saanut kokea tuntuu varmaan tuplasti syvemmin. Ehkäpä juttujani seurailleet, ovat huomanneetkin jonkinnäköisen muutoksen meiningeissäni. Tuntuu kuin olisin antanut kaiken negatiivisuutta elämääni luovan mennä menojaan, löydän itseni usein hämmästelemästä asioiden helppoutta ja kevyttä flowta minkä siivellä tällä hetkellä kuljen. En halua tällä päivityksellä hieroa elämän ihanuutta kenenkään naamaan kuin vastoinkäymisiä ei olisi olemassakaan, on ollut ihan niinkuin kaikilla muillakin. Olen elänyt minimibudjetilla koko kesän, muikkareiden kilahdellessa postiluukusta on koettu muutamiakin epätoivon hetkiä puhumattakaan työttömyyden aiheuttamista paineista. Rahat on olleet välillä tosi tiukassa ja stressi siitä olisi voinut kaataa mut koska vaan sängynpohjalle ahdistelemaan.
Olen myös tosi kova toilailemaan, vasta toissapäivänä löysin itseni junasta menossa Mäntsälään hypättyäni vahingossa väärään junaan, joten päädyin tekemään 2h kiepin, jonka jälkeen kävelin monta kilometriä himaan Haarajoelta Järvenpäähän.
Tein myös12h työpäivän taannoin provikalla ja käteen jäi huonojen tuottojen vuoksi 20e, onneksi mun super reilu pomo korjasi tilanteen bonarilla. Eilen unohdin avaimet duuniin enkä voinut lähteä niitä hakemaan koska junalakko pysäytti liikenteen, joten kävelin toiselle puolelle kaupunkia vanhempieni luokse yöpymään. Kun pääsin perille, ettei nyt vaan helpolla pääsisi astuin aivan samperin isoon puutikkuun, jota kaivettiin ulos seuraavan tunnin ajan. Kaikki saman viikon sisäll, mistä tätä karmaa sataa?
Tiedostan kyllä etteivät nämä esimerkkini vedä vertoja joidenkin ihmisten suuremmille ongelmille. Ehkäpä se onkin yksi syy miksi suhtaudun takaiskuihin nykyään tosi rauhallisesti, asiat on hyvä osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Eikö jokaisessa tilanteessa voisi keskittyä huonon sijasta hyvään? Ehkä ilman vastoinkäymisiä emme osaisi arvostaa elämässämme olevaa hienoutta? Tottakai itsekin kiroan silloin kun ottaa päähän, ja välillä tekisi mieli vetää kyynärpää taktiikalla pitkin katuja kun oikein ärsyttää. Yleensä oma kiukkuni alkaa kuitenkin huvittamaan, ja päädyn nauramaan tilanteiden koomisuudelle.
Vanhasta viisastuneena tiedän, ettei miinusmerkkisiä ajatuksia kannata kovin kauaa pyöritellä mielessään, siinähän alkaa oikeastikkin kohta olemaan paha mieli.
Kielteisyys tarttuu todella herkästi, varmaan jokainen on ainakin joskus tavannut henkilön jolle jatkuvasti tapahtuu jotain ikävää. Tälläisten ihmisten elämä tuntuu olevan yhtä suurta tragikomediaa. Uskon näiden henkilöiden olevan noidankehässä tunteidensa kanssa, kun murheet ja huolet ottavat yliotteen on vaikea nähdä asioiden valoisia puolia. Tärkeää olisikin osata tunnistaa mistä kehä johtuu, sillä mitä ajattelemme on suurin vaikutus elämämme. Kun on pitkään ehkäpä koko elämänsä elänyt jonkinasteisessa negatiivisuudessa, ei välttämättä osaa edes tunnistaa sen haitallisuutta.
Ajatuksien vaikutus
Juttelin hetki sitten erään tuttavani kanssa hänen rakkauselämästään, missä tuntui toistuvan aina sama kaava; 1.Löydä mies 2.Kasaa kohtuuttomasti odotuksia 3.Pettymys 4.Katkeruus & Itsesyytökset. Jutellessamme mietiskelin hänen lähtökohtiaan, lapsuudessaan hänellä oli heikko isäsuhde, perheväkivaltaa, alkoholismia ja läheisriippuvaisuutta. Kaikki nämä yhdessä ovat varmasti jättäneet jälkensä häneen, sekä tapaansa asennoitua romanttisiin suhteisiin.
Lapsuudessaan kaverini sai vinoutuneen rakkausmallin vanhemmiltaan perinnöksi, ei ole ihmekkään, että hän vetää puoleensa isänsä kaltaisia emotionaalisesti etäisiä miehiä jotka tuottavat hänelle kerta toisensa jälkeen pettymyksen. Oivallettuaan tämän, on hänen ollut mahdollista alkaa työstämään asioitaan parempaan suuntaan. Miksi vastaavanlaisissa tapauksissa toimintaansa on niin vaikeaa muuttaa?
Ainakin tottumukseen pohjautuvalla turvallisuuden tunteella on osansa tähän. Vaikka tietäisit ettei oma käytösmalli tuo haluttua tulosta, on sitä haastavaa lähteä muuttamaan niin kauan kuin tyytyy turvallisuuden tunteeseen kaavan toistamisessa. Esimerkiksi monikaan huonosta suhteesta kärsivä ei uskalla lähteä suhteestaan, koska ajattelee huonon suhteen olevan tyhjää parempi. Valheellisen turvallisuuden lisäksi, toinen mahdollinen syy miksi toteutamme meille haitallisia ihmissuhteita kerta toisensa jälkeen,on koukuttuminen tunnehuippuihin ja laskuihin. Varhaisen rakkausmallin perustuessa jojoilulle, ei ole yhtään tavatonta että itsekin kokee sen normaaliksi toiminnaksi. Tunne muistuttaa ikäänkuin vuoristorataa. Kutkuttavan huipulle kipuamisen jälkeen syöksytään hurjalla vauhdilla alas, jonka jälkeen taas aletaan kipuamaan ylös. Tämän liikkeen aikana voi hetkellisesti kokea suuria tunteita, jotka saavat meille sen olon kuin eläisimme täysillä. Tälläinen mielen ohjelmoituminen luo valheellista illuusiota siitä, että elämä olisi merkityksellisempää silloin kun joku toinen vie meitä ylös ja alas. Se ruokkii myös käsitystä siitä, että onni löytyy itsemme ulkopuolelta.
Kolmas syy voi olla vastuun siirtäminen itsestä poispäin. Kun on alusta asti varautunut salaa pettymään, on helppoa pysytellä panssarinsa takana. Sen jälkeen voi vain todeta, että tiesin alusta asti ettei siitä mitään tulisi. Tällöin ajatuksesi ovat jo valmiiksi luoneet tilanteesta itseään toteuttavan ennusteen. Kun asiat ei mene oman mielen mukaan, on syy tietysti helpompaa vierittää muiden niskoille. Tästä syntyy helposti katkeruutta joka nakertaa elämänlaatua pahemmin kuin mikään muu. Katkeruus kääntyy myös itseään vastaan, itsesyytökset ja epäilyt laukkaavat mieleen kun toinen ei tulekkaan kannattelemaan uppoavaa laivaasi. Puhuessasi itsellesi rumasti ja epäarvostaen, on kaava valmis.
Katkera ja alati pettymyksiin varautuva negatiivisuuteen taipuva henkilö, on jatkuvasti varuillaan ja helposti hyökkäävä.
Energian lait toimivat tässäkin kuin säkillinen sontaa, jos säteilet epäluottamusta, epätoivoisuutta, katkeruutta mitä tahansa negatiivista, muut kyllä huomaavat sen. On surullista ja valitettavaa, että toiset saavat huonommat eväät elämään kuin toiset. Meillä kaikilla on omat taistelumme ja olisi typerää tuomita kenenkään valintoja, varsinkaan ymmärtämättä syitä jotka ovat johtaneet niihin. Inhimillistä on pelätä ja turvautua omiin defensseihin, mutta on vain fiksua tiedostaa, että peiliin katsomalla ja vastuun omasta kasvusta ottamalla pääsee pidemmälle. Onneksi on helpottavaa tietää, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen mihin suuntaan elämäänsä haluaa kulkea. Muutosta on turha odottaa, jos et ole ensin valmis muuttamaan omaa ajatteluasi, joka muuttaa tapaasi toimia.
Pysytään siis myönteisinä ja uskalletaan pysähtyä tutustumaan itseemme.
Sanni, 16.08.2017
