Mitä ovat ystävyyden tunnusmerkit? Kuka on ystäväni? Millaisiin ystävyyssuhteisiin tahdon satsata? Voiko puoliso olla ystävä? Ystävyyden merkitys elämässä korostuu kun elämäntilanteet muuttuu, kun pienet ja isot kriisit kottelevat meitä. Ystävät tuovat sen parhaimman ja arvokkaimman sinussa esiin, ja muistuttavat sinua siitä kuka pohjimmiltasi olet kun koet olevasi hukassa. Tämä kirjoitus on kiitollisuudenosoitus teille, jotka olette olleet tukenani kun eniten olen ystävää tarvinnut.
Ollaan ystäviä jookos, ollaan ananas ja kookos
Kun olimme lapsia ystävyys toimi ikäänkuin harjoituskenttänä tuleville vuorovaikutustaidoillemme, opimme mitä olemme suhteessa muihin ja toisinpäin. Ystävyyssuhteet (kuten myös perhesuhteet) lapsuudessa valmistavat meitä tulevaisuutta varten, jotta osaisimme muodostaa merkityksellisiä, tyydyttäviä ja rakkaudellisia suhteita muihin ihmisiin. Arvot, asenteet ja normit omaksutaan pitkälti näiden vertaissuhteiden kautta, ne toimivat eräänlaisina peileinä myös aikuisuudessamme. On tärkeää henkilökohtaisen kasvumme kannalta, että meillä on vertaissuhteita myös aikuisina, joista hakea kasvupintaa, tukea, seuraa ja iloa elämään. Lapsena ystävyydestä etsittiin samankaltaisuutta, haluttiin näyttää samalta, kuulostaa samalta, mentiin melkein kaksosista. Näin aikuisena ystävyys määrittyy jokaisen oman yksilöllisen erilaisuuden ympärille, tietysti on luonnollista viihtyä samanhenkisten sekä arvomaailmaltaan samankaltaisten henkilöiden parissa.
Hyvä kaveruus on ystävyyden pohja
Myös kaveruudella on tärkeä paikka elämässäni, jokainen ihminen jonka tapaat opettaa aina jotain uutta, joko itsestäsi, ihmissuhteista tai elämästä yleensä. Itse pyrin tapaamaan jokaisen ihmisen avoimen uteliaasti, riippumatta siitä olenko kuullut hänestä entuudestaan jotain, vai tuliko hän vasta kadulla ensimmäisen kerran eteeni. Olisi lapsellista perustaa mielipiteensä jonkun toisen kokemuksien varaan, olemme kaikki eri vaiheissa itsemme ja ymmärryksemme kanssa elämästä, lisäksi kasvamme ja muutumme jatkuvasti.- Joten kukaan toinen ei voi muodostaa käsitystä muista sinun puolestasi.
Koen, että mulla on muutama hyvä ystävä jotka todella voin ystäväksi asti tuntea, he ovat siis ihmisiä kenet olen tuntenut melkein koko ikäni. Nämä henkilöt ovat niitä, jotka ovat nähneet kaikki vaiheeni, eri puoleni, heikkouteni ja vahvuuteni. - He ovat päättäneet rakastaa minua ehdoitta kaikista inhimillisyyksistäni huolimatta.
Olen super onnekas ja kiitollinen koska elämässäni on myös kavereita, näiden ihmisten kanssa viihtyy ja pitää hauskaa, heidän seurastaan nauttii. He ovat ehkä henkilöitä, joiden kanssa palvelette toistenne sen hetkisiä intrestejä puolin ja toisin, tai ehkäpä jo tiedät ettei ihmissuhteesta ainakaan juuri nyt ole syvimmäksi ystävyydeksi jota tiedät olevan olemassa, mutta saatte suhteesta tarpeeksi hyvää ollaksenne toistenne elämässä mukana. He ovat myös ihmisiä kenen kanssa ollaan taivallettu yhteistä matkaa vasta hetki, ja jos hyvin käy saan tuntea myös heidät paremmin tulevaisuudessa.
Kaveruudessa on sitä ensihuuman tuntua, kun vasta opettelee toisen eri puolia, vaihtaa ajatuksia ja kokee myös ihastumista itseensä, kun uusi ihminen spottaa sinusta puolia mitä et välttämättä ole kuullut kenenkään suusta aikoihin. Ystävyydessä nämä asiat on jo sisäistetty osaksi sinua, ne elävät mukana jokaisessa hetkessä oletusarvoina. Ystävyydessä ei myöskään tunne tarvetta tehdä vaikutusta toiseen samalla tavalla, luottamus siihen että toinen tietää kuka olen on ystävyyden kantava voimavara. Ajattelen, että kaveruus on ystävyyden esiaste joka sisältyy ystävyyden sisälle, ilman kaveruutta ei voi olla ystävyyttä.
Ystävystyminen aikuisiällä
Ystävyyden muodostaminen aikuisena ei välttämättä ole täysin mutkatonta. Tapaamme paljon uusia ihmisiä helposti, jos niin tahdomme. Ihmisten tavoittaminen ei ole koskaan ollut helpompaa. Sosiaalinenmedia mahdollistaa sen, että kuka vaan voi ottaa yhteyttä melkeinpä keneen tahansa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kriteerimme ovat kasvaneet seuramme suhteen. Esimerkiksi sydänystävää etsiessä deittiviidakosta sitä helposti turtuu, kukaan ei tunnu enää miltään ja kaikki on jo nähty ja koettu. Janoamme hetkellisiä nautintoja, hauskanpitoa ja vaihtelua, emmekä välttämättä jaksa nähdä vaivaa pysähtyäksemme uuden ihmisen edessä. Uskon että itsensä kaltaisia ihmisiä tapaa myös luontevasti harrastusten, mielenkiintoisten tapahtumien ja sattumien kautta. Pitää siis uskaltaa luottaa, että oikeat ihmiset saapuvat elämääsi kun olet valmis siihen. Toveruus syntyy luontevimmin kuin vahingossa, yhteisten mielenkiinnon kohteiden ja juttujen lomassa. Näiden kohtaamisten varalle on hyvä sisäistää muutama tiedonjyvä, millä sytytät ystävyyden liekkiä.
-Ole avoin, avoimuus synnyttää luottamusta. Kun jaat kokemuksiasi viestität haluavasi päästä lähelle toista, avoimuus synnyttää vastavuoroisuutta.
-Älä teeskentele, ole oma itsesi. On parempi olla suora ja rehellinen siitä kuka todellisuudessa on, näin erottuvat myös jyvät akanoista ihmissuhteissa, jos ette miellytä toisianne on turha tuhlata aikaa valheellisen suhteen rakentamiseen.
-Kuuntele ja ole kiinnostunut, taito joka mielestäni monen pitäisi sisäistää. Kuinka monta kertaa olenkaan istunut kasvotusten uuden ihmisen kanssa joka vain puhua papattaa itsestään. Tarkkaavaisuus toisen ihmisen suhteen tekee aina vaikutuksen.
-Osoita lämminhenkisyyttä, jos ihminen avaa itseään ja ilmaisee peittelemättä ihastuksensa on häntä vaikeaa torjua. Tunnemme luontaisesti vetoa niihin jotka osoittavat rakkautta meitä kohtaan, vastavuoroisuus toimii myös tässä suhteessa. "Käsityksemme ihmisistä ei riipu niinkään siitä, mitä me näemme heissä, kuin siitä, mitä he saavat meidät näkemään omassa itsessämme." -Sara Grand
Miten ystävyys viihtyy
Kun ajattelen pisimpiä ystävyyssuhteitani ja sitä miksi ne ovat kulkeneet mukanani tähänpäivään asti on vastaus selvä, he rakastavat minua ehdoitta. Kun parisuhteeni alkuvuodesta kariutui, ystävät jotka olivat varmasti jo pitkään arvanneet asian lopputuleman, ja siitä huolimatta olleet tukenani kuukausikaupalla kriisissäni, olivat heti luonani. He muistuttivat heikkoina hetkinäni asioiden todellisesta laidasta, kestivät hymyttömätkin päivät tietäen ja luottaen siihen, että pian olisin taas onnellinen, onnellisempi. Viikko viikolta huomasin palautuvani tasapainoon, omaksi huolettomaksi, iloiseksi itsekseni joka pohjimmiltani olen. Tukiverkon olemassaoloa ei pidä väheksyä.
Ystävissäni parasta on huumori, heidän kanssaan on sairaan hauskaa, voin olla 100% oma itseni. Tiedän voivani luottaa siihen, että olemme samalla puolella silloinkin kun ollaan eri mieltä. Uskallan turvallisesti suuttua ja näyttää myös negatiiviset tunteeni pelkäämättä hylätyksi tulemista. Pidän tärkeänä myös riippumattomuutta, ystävä ei ole minulle velkaa mitään, sillä aito rakkaus asuu vain vapaudessa. Ystävälläni ei ole tarvetta vertailla tai kadehtia, voin luottaa siihen että hän on aidosti onnellinen puolestani kun minulla menee hyvin. Kun hapuilen tielläni ja tukeudun häneen, tiedän ettei hän kiipeä norsunluutorniin taputtelemaan päätäni, voimaannuttaen salaa itseään kurjuudestani.
Ystävyys on parhaimillaan kun voin turvallisesti puhua suoraan sydämestäni pelkäämättä tulevani tuomituksia tai arvostelluksi, uskollinen ystävä osaa erottaa puheistani pitämisen arvoisen, antaen lopun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuten kaikessa, se miten paljon itse panostan, annan aikaani ja huomiotani, pysähdyn huomaamaan, ja ihastumaan aina uudelleen toiseen, kantaa eniten hedelmää.
Ystävyys parisuhteessa
Luin joskus artikkelin missä psykologi Walter Riso totesi, että on olemassa kolme terveen romanttisen rakkauden elementtiä: eros (seksuaalinen halu), agape (hellyys), sekä filia (ystävyys). Toki parisuhteeseen kuuluu mielestäni paljon muitakin tärkeitä osa-alueita, mutta on totta että jos jokin näistä kolmesta mainitusta puuttuu, voi parisuhde tuntua puutteelliselta.
Oman kokemukseni mukaan ystävyydettömässä parisuhteessa, haksahdetaan helposti suorittamisen, omistamisen, tuomitsemisen ja rajoittamisen ansoihin. Mahdollisena seurauksena tästä on, ettei puolisoaan näe enää yksilönä, jolloin ei myöskään tue hänen henkilökohtaista kasvuaan, eikä osaa tarpeeksi arvostaa toisen läsnäoloa. Kasvun mahdollisuuksien tyrehtyessä parisuhteessa alkaa helposti tasainen alamäki, jonka aikana kipuillaan valtavasti oman arvon, yksilönä nähdyksi tulemisen tarpeen, sekä yksin jäämisen pelon kanssa. Ihminen kaipaa luontaisesti toiselta turvaa missä voi tulla nähdyksi ja arvostetuksi kaikkine eri puolineen. Kannustavaa ilmapiiriä missä toteuttaa itseään ja unelmiaan ilman rajoituksia, sekä mahdollisuutta ihastua toiseen aina uudelleen ja uudelleen.
Mietin välillä kuinka moni pysyisi yhdessä, jos valheellinen turvallisuuden tunne suhteessa, joka pelkojemme takia muodostuu (taloudellinen pärjääminen, yksinolon pelko,tottumus ym) otettaisiin pois? Vain sinä itse voit päättää millaista on ystävyys jota annat ja saat, mitä siis elämässäsi ihmissuhteiltasi ja itseltäsi vaadit, vaalit ja tahdot. On viisasta tietää, että kaikki rakkaus perustuu ystävyydelle, joten mielestäni puolison pitäisi ehdottomasti lukeutua parhaimpiin ystäviisi.
Ystävälleni Kiitos että olet kulkenut kanssani elämäni käänteissä, olet ollut vierelläni pimeyden hetkissäni. Et ole tuominnut valintojani, vaan olet kannustanut ja haastanut minua olemaan paras versio itsestäni, minkä tiedät minun jo olevan. -Myös silloin, kun itse en ole sitä nähnyt. Kiitos, että olet hyväksynyt muutokset minussa, olet antanut minulle tilaa sekä aikaa oivaltaa itse asiat joita en suustasi ole uskonut, kun ne minulle kerran olet suoraan -puoltani koskaan hylkäämättä- ilmaissut. Kiitos ettet ole vain tyrkyttänyt neuvojasi kun olen halunnut purkaa ajatuksiani, näin mieltäni painaneet asiat ovat tiivistyneet oikeisiin mittasuhteisiinsa, luomatta lisää ahdistusta. Kiitos, että olet jaksanut pohtia "miksei se soita" vaikka sitä voisi miettiä maailman tappiin, koskaan vastausta saamatta. Kiitos vapaudesta ja riippumattomuudesta jota olet minulle osoittanut, olemme kaksi erillistä yksilöä tasavertaisia olioita jotka täydentävät toisiaan. Kiitos että olet osannut riidellä kanssani rakentavasti, tiedät että ratkaisukeskeisyys ja samalla puolella oleminen ristitiriidoissakin on tärkeämpää, kuin väittelyn voittaminen. Kiitos, että olet antanut anteeksi ja luottanut uudelleen kun olen ollut itsekäs ja lapsellinen. Kiitos siitä, että kanssasi saan olla lapsi, omituinen, ihailtu, rakastettu,hauska, surullinen,vihainen,turhautunut,hiljainen,äänekäs,hupsu,kunnioitettu,luottamuksesi arvoinen,erehtyväinen ja inhimillinen oma itseni. Kiitos tuhansista nauruista,seikkailuista, tuestasi ja keskusteluista, kiitos myös kyynelistä jotka ovat lähentäneet meitä. Lopuksi vielä kiitos siitä, että olen saanut olla mukana sinun elämäsi eri vaiheissa.
-Sanni, 8.8.2017