Kesä on kulkenut omia aikojaan ja rakastamani syksy on jo kynnyksellä, toivotan sen lohdullisen virkistävän sylin lämpimästi tervetulleeksi. Tuntuu että kesän aikana olen saanut syventää käsitystä itsestäni ja omista rajoistani. Olen opetellut päästämään irti turhasta itsekontrollista, sitä miten muut minut näkevät. Pelkoa kohdata ulkoakäsin tulevat odotukset, rohkeutta elää läpi eri tunteiden ja kertoa suoraan miten asiat koskettavat on tuonut elämääni intensiivisyyttä, mutta myös rehellisyyttä ja avoimuutta minkä päälle oman näköinen elämä rakentuu. Suvantovaihe jonka toivon lipuvan elämääni tämän uuden omaksumisen kautta, on jotain mitä olen kaivannut jo pitkään. On todettava että silloin kun oma henkinen tahti on nopeaa, myös omien kerroksien kuoriminen kiihtyy. Vanhat haavat ja sisäiset taistelut tulevat käsiteltäväksi yhä uudestaan ja uudestaan kunnes huomaat säilyttäväsi mielenrauhan niistä huolimatta. Kun koitamme kontrolloida liikaa sitä miten tunnemme ja kuinka tuomme nuo tunteet näkyväksi, sitä todennäköisemmin ne yllättäen lyövät laitojen yli ja aiheuttavat epätasapainoa ja ylilyöntejä.
Kuinka usein olet tuntenut tarvetta ilmaista mielipiteesi, mutta oletkin vaientanut sisäisen äänesi konfliktin pelossa. Luonnollisesti emme pidä tilanteista missä saatamme menettää kontrollin, antaa itsestämme huonon kuvan tai pahoittaa toisen mielen, karkoittaa toivotun ihmisen luotamme. Liika itsensä rajoittaminen voi kuitenkin helposti aiheuttaa ajatusten ja tunteiden välistä ristiriitaa. Itseltään on hyvä kysyä onnistuko näin kuitenkin vain toimimaan omaa totuuttaan vastaan. Pyrkiessään puhumaan suoraan, jättää viestin tulkinnan vastaanottajan vastuulle. Ollessani rehellinen itselleni siitä kuka olen ja pyrkiessäni toimimaan rakkaudesta käsin, ei minun tarvitse ahdistua haastavistakaan aiheista. Kommunikoidessaan suoraan omat toiveensa, kertoo myös muille mitä heiltä odottaa. ihmiset jotka näkevät tässä mutkattomuudessa hyvän, osaavat arvostaa sitä ja vastaavat siihen myönteisesti. Kyse ei ole sinusta tai minusta, kyse on siitä kuinka jaamme oman maailman pelottomasti toisten kanssa. Itseensä on hyvä omaksua asenne, että se mikä on tullut jäädäkseen jää pakottamatta.
Pyrimme tuskasta luonnollisesti poispäin, kartamme siis tilanteita joissa kipua on luvassa. Tällä tavoin onnistumme kuitenkin vain ylläpitämään omaa tuskaamme. Juoksemme karkuun vaikeita kohtaamisia, keskusteluita, tunteita ja totuutta, koitamme siis kontrolloida asioiden kulkua. Tämän seurauksena tunnemaailma kaventuu, mutta itse tunteiden voimakkuus kasvaa. Vaatii paljon energiaa ja keskittymistä, pitää yllä tilanteita joissa yhtäaikaa puolustamme ja suojaamme itseämme kokemuksilta. Luomme jännityksen tilan jossa on mahdotonta olla aidosti läsnä ja kokea asiat erillisenä itsestään. Sensijaan kun teemme tilaa kaikille tuntemuksille, antamatta niiden kuitenkaan ohjata toimintaa meitä rikkovaksi, saamme kokea meille annetun matkan syvästi ja rikkaasti. Kuinka vapauttavaa onkaan heittäytyä kokemuksiinn täysin, menettämättä kuitenkaan itseään jos yhteiset askeleet päättyvät. Tietäen että tuossa hetkessä, kun aiemmin olisit ahdistuksen syövereissä jahdannut jo menetettyä, uskallatkin nyt turvautua omaan lohduttavaan syliisi luopuen lempeästi siitä mikä opetti sinulle tarvitsemasi. Kuinka voimaannuttavaa on antaa asioiden koskettaa, tuntea jokainen tunne syvästi, ymmärtäen ne osaksi elämän lahjaa joka meille on annettu. Kuinka rehellistä ja aitoa on kulkea läpi päivien omistaen kokemuksensa, esittämättä ja valmiina kasvamaan eheämmäksi. Ottamatta itseensä kenenkään toisen määritelmiä tai mielipahoja, nöyrästi anteeksi pyytäen ja antaen, rajojaan silti rikkommatta.
Elämän mylerryksessä annamme toisten reaktioille ja mielipiteille herkästi liian suuria rooleja omassa tarinassamme, unohdamme että olemme itse tarinana käsikirjoittaja, ohjaaja ja päärooli. Aivan kuten itsekin toisinaan kaappaamme kertojan roolin toisen elämässä. Kerromme mielipiteemme odottaen toisen toimivan kehoitustemme mukaan, muistamatta että vastaus on toisen itse löydettävä, eikä se ole aina sitä mitä itse olisimme ajatelleet sen olevan. Tahdomme luonnollisesti suojata rakkaitamme pettymyksiltä ja kiertoteiltä, mutta jos kuoritaan sipulia löytyy toiminnan taustalta usein tiedostamatontakin oman erinomaisuuden korostamisen tarvetta. On päästettävä irti kontrollista, olipa se sitten omaa toimintaansa rajoittavaa tai liian suuren roolin ottamista toisen prosessissa. Usein käy myös niin, että kun kuvittelet tietäväsi paremmin, löydätkin omasta elämästäsi vastaavan tilanteen jossa toimit itse vastaavalla tavalla. Kiitollisuus ja nöyryys elämää kohtaan lisääntyy, kun huomaamme olevamme vain kanssakulkijoita toistemme elämässä. Emme voi koskaan tietää mitä muiden on täällä tarkoitus kokea ja löytää. Olemme kuin lankoja valtavassa seinäkoristeessa, jos yksikin lanka puuttuisi ei työ olisi täydellinen. Langat aivan kuten sielummekin kohtaavat ja koskettavat toisiaan, auttaen meitä näkemään ja löytämään kokonaisuuden elämässämme. Hyvin tärkeää on myös ymmärtää että ei ole olemassa vääriä valintoja, on vain valintoja jotka avautuvat eteemme eri mahdollisuuksina, kun saamme edellisen tehtävän päätökseen.
Silti kiintymykseltä ei voi välttyä, vaikka tietäisi faktana ettei mikään koskaan tule pysymään samana. Elämä muuttaa jatkuvasti muotoaan ja meidän tehtävämme on vain muotoutua mukana, löytää jokaisesta hetkestä pitämisen arvoinen ja päästää siitä mikä vie meidät kauemmas itsestämme. Välillä tuntuu melkein siltä kuin universumi kiskaisisi sinut irti haaveistasi vain herättääkseen näkemään, ettet voi koskaan tuudittautua ulkokäsin nautittuun onneen menettämättä itseäsi. Fokuksen kuuluu aina olla ensisijaisesti omassa rakkaudessasi, oppi josta kiinni pitäminen on jatkuvaa rimpuilua. Elämässä tulee monta kertaa eteen siirtymisvaihe, kun yksi sykli päättyy ja toinen alkaa. Nämä hetket ovat kuin pieniä kuolemia, jotka saavat meidät seisahtumaan ja pohtimaan kaiken merkitystä. Silloin on hyvä muistaa, että kyse ei ole rangaistuksesta vaan kypsymisestä joka haastaa meitä jatkamaan eteenpäin.
Sitä ei voi kylliksi korostaa että meillä on aina vapaa tahto, valmiita vastauksia ei ole. Voimme vain seurata sitä mikä auttaa meitä päästämään irti käsityksistä ja määritelmistä jotka eivät palvele omaa henkistä kasvuasi tässä hetkessä. Kysyy heittäytymiskykyä ja uteliaisuutta tuntea itsensä ja kaikki eri puolensa. Tekemillämme valinnoilla on siis suuri merkitys, ne muokkaavat meitä suuntaan johon tahdomme kulkea. Siispä elämän arvosi, tekemäsi työ, opiskelusi, ihmissuhteesi ja se miten kohtelet muita ihmisiä ovat kaikki liikettä jonka suunnasta päätät itse. Taitoa on kohdata oma keskenräisyytensä antamatta sille kuitenkaan liikaa merkitystä, voit olla yhtäaikaa työn alla sekä mestariteos.
Itsensä palauttaminen siihen ajatukseen, että on vain kyytiläinen tässä vuoristoradassa jota elämäksi kutsutaan ja seikkailee läpi tarjottujen kokemusten määrittämättä niitä hyviksi tai pahoiksi, auttaa irrtoittamaan kontrollin illusiosta. On vain kokemuksia ja elämää, aivan kuten ei ole huonoja tai hyviä tunteita, on vain tunteita. Olemme niin tottuneita kontorolloimaan, määrittelemään ja lokeroimaan että unohdamme kuinka kaikki tuo todellisuus on meidän itsemme luomaa. Voisimme koska vain päästää irti tuosta illuusiosta, ei ole maanantaita tai tylsää arkea, on vain valintoja jotka määrittävät todellisuutemme. Ihmisen elämä on kaikessa mysteerissään jatkuvaa liikettä, juuri kun luulet saaneesi kiinni ohjaimista ymmärrätkin, että sinun tarkoituksesi on ainoastaan tasapainoilla aalloilla. Et voi vaikuttaa juurikaan mihinkään muuhun kuin siihen miten rakastat kokemuksiasi, sillä rakastaaksesi itseäsi et voi vihata asioita jotka ovat muokanneet sinua.
Usein kuulee puhuttavan ihmisistä jotka luovat turhaa draamaa, herkkänä tunteitaan peittelevänä kansana, temperamentti erot on hyvä nostaa puheenaiheeksi. Moni suorasanainen ihminen kantaa mielestäni turhaan hankalan ihmisen leimaa. Unohdamme helposti että rohkeus ottaa asioita pelotta puheeksi on ensisijaisesti vahvuus, eikä se tarkoita toisten jyräämistä omilla mielipiteillä. Ainakin omalla kohdallani tuon taidon opetteluun on mennyt aikaa, herkkänä ja kilttinä ihmisenä suoraan puhuminen on sysännyt epämukavuusalueelle. Olen silti kiitollinen että olen lähtenyt sitä itsessäni työstämään, asiat vain yksinkertaistuvat hyvällä tavalla sen seurauksena. Olisi myös hyvä muistaa että uskallus kohdata asiat rehellisesti on luottamuksen osoitus kuulijaa kohtaan. Puhuimme taannoin ystävieni kanssa siitä kuinka kaikki draama ei ole huonoa draamaa. Läheisten ihmissuhteiden säilymisen kannalta on kuitenkin tärkeää että ymmärrämme temperamentti erot toisissamme. Eli sen tavan jolla asioihin reagoimme, intoihimoinen ja intensiivinen kommunikointi on ihan yhtä normaalia ja hyväksyttävää, kuin jokin toisenlainen kommunikaation tyyli, silloin kun osapuolet kokevat sen omakseen. Myös terveydellisestä näkökulmasta katsottuna säännöllinen tunteiden pöllyttäminen on suotavaa. Rikkova ja tahallisesti provosoiva omien tunteiden projisointi toiseen, on eri asia kuin intensiivinen tunteita herättävä väliitämisestä kertovat vuorovaikutus. Konfliktien taustalla vaikuttavat tunteet on myös hyvä osata nostaa esiin, reagoimme luonnollisesti asioihin joista välitämme. On suuri voimavara kyetä säilyttämään malttinsa monissa tilanteissa ja pyrkiä rauhallisuuteen jäsennellen ajatukset ja tunteet lokeroihin. Mutta jos sen taustalla on tottumus miellyttäa ja hakea hyväksyntää, itseltään on hyvä kysyä mistä se pohjimmiltaan kertoo. Tasapainoa tavoitellessamme osaamme kanavoida tunteet ulkomaailmaan tukahduttamatta niitä, mutta antamatta niille kuitenkaan täyttä valtaa. Hyvä kontrollin menetys on lopulta omiin tunteisiinsa tutustumista, ja niiden tunteiden valitsemista joiden läpi kulkiessaan elämäsi on tasapainoisempaa ja rikkaampaa. Se on vastauksien löytämisestä sille, mikä on suhteemme omaan tunnemaailmaamme? Yksi asia on varmaa, kun kohtaamme pelotta sisäisen todellisuutemme, tulemme löytämään sekä aarteet että hirviöt. Säikähtäminen ja perääntyminen on inhimillinen reaktio, mutta sillä varmistamme että tuo opetus pysyy elämässämme kunnes uskallamme katsoa asioita rohkeasti. Eihän itseään voi kukaan kuitenkaan paeta.
-Sanni 15/08/2019
Comments