• MAAGI

Erittäin hyvä ellei täydellinen



Tänään halusin kirjoittaa itseemme liittyvistä epävarmuuksiista, mitä me kaikki varmasti koemme. Asioista on hyvä opetella puhumaan itsestä käsin, juuri siitä kohdasta ja näkökulmasta kuin mistä milloinkin maailmaa katselee. Suoraan ja rehellisen avoimesti, jännittämätä ulkopuolista arvostelua. Tän päivän aihe on sellainen minkä vaikutus on olemassa päivittäin, mutta mistä harvemmin tulee puhuttua ääneen. Katsoin Yle Areenasta Dokumentin Jenny+kehoviha, jossa Jenny Lehtinen houstaa kyseisen aiheen tiimoilta keskustelua, vierainaan laulaja Jannika B, sekä muusikko näyttelijä Cristal Snow. Brunssilla he keskustelevat siitä, miten omaa kehoa on niin helppo vihata ja vaikeaa rakastaa. Somen ollessa pullollaan kiilloteltua pintaa ja pyykkilautavatsoja, puhumattakaan elämästä joissa ei näytä ulkopuolisille olevan särön säröä, on helppo tuntea huonommuutta. Toisaalta henkisyydestä yhä enemmän kiinnostuneena, en osaa kadehtia pinnallistä jetset elämää viettävien henkilöiden päivityksiä. Samalla tavalla hekin ahdistuvat, itkevät, kävelevät tietämättään kurkunkuori hampaiden välissä ja näyttävät räjähtäneiltä aamuisin. Somen ulkopuolella siis. Nykyään kiinnitänkin huomiota kuvista huokuvaan tunnelmaan, missä toinen toistaan kauniimmat ihmiset hymyilevät suullaan, mutta eivät silmillään. Silmiä ei turhaan kutsuta sielun peiliksi, usein surusilmät kielivät tekohymyn takana vellovasta alakuloisuudesta.


Vaikka asioita tiedostaisikin, ei koe omaavansa mitään vapaapassia siitä minkälainen minun kuuluisi olla muiden silmissä. Yhtälailla sitä kaipaa muiden hyväksyntää, että on oikeanlainen kuin kuka tahansa muukin. Olen saavuttanut rakkauden tilan kokemuksen itseäni kohtaan sisältä käsin, mutta ulkopuolelta tulevat paineet voivat silti olla läsnä arjessa. Sisältä voimaantuminen on enemmänkin ajatuskuvio, jota pitää tiedostaen harrastaa sen kautta syntyvät myös teot jotka vievät lähemmäs hyvinvointia ja itsevarmuutta. Tämä lisää kokemusta siitä, että päivän päätteeksi tiedän olevani hyvä juuri itsenäni. Vaikka vatvomista onnistuu pienentämään on inhimillistä löytää itsensä tuijottamassa kauniita ihmisiä vierellään, ja miettiä vaikkapa sitä miten saisi yhtä näyttävän urheilusta kertovan vartalon.


Vertailu on turhaa mutta siitä huolimatta moni harrastaa sitä ihan huomaamattaan. Kuntosalilla, kaupassa, varsinkin omalla kotisohvalla somea selatessa, huomaamattaan arvottaa itseään näkemänsä perusteella. Itsetunto on monien asioiden summa, enkä usko sen olevan stabiili yhdenkään ihmisen kohdalla. Itsetunto on pikemminkin monesta eri liikkuvasta osasta muodostuva kokonaisuus. Hetkellinen kokemus itsetunnosta saattaa päivän aikana liikahdella myös mielialojen ja tästä seuranneiden valintojen mukana. Hyvänä esimerkkinä se, kuinka toisten jakamat salivinkit varustettuna luonnonlakeja uhmaavilla kuvilla takapuolista, usein motivoivat itseäkin ryömimään sohvan pohjalta kohti kuntosalia. Toisinaan ollessani aallon pohjalla, tuollaiset päivitykset saattavat luoda myös ahdistusta ja tyytymättömyyttä omaan itseen. Tavoiteltavan arvoinen itsetuntemus on mielestäni sitä, että omaa riittäävän vahvan omakuvan mikä kantaa myös havaitsemieni haasteiden ja puutteiden yli, romuttamatta itseluottamusta.


Latecia Thomas <3

Ihailen myös kurvikkaita, runsaita naisvartaloita, jotka ovat viimeaikoina nousseet yhä selkeämmiksi sometrendiksi esim kuvapalvelu Instagarmissa. En ole aiemminkaan ajatellut hoikkuuden määrittelevän kauneutta, mutta on ihanaa huomata, miten vallitsevat kauneusihanteet alkavat väistyä persoonallisuuden ja kurvien tieltä. Valtavirran kauneusihanteiden painottuessa lihaksien ja urheilullisuuden puolelle, on salilla vietetty tunteja hikoillen ja hakien sitä juuri oikeaa lookkia. Tietenkään kaikki himoliikkujat eivät urheile ulkonäköpaineiden hallitessa elämää, varmasti monille pääpaino liikunnassa on jossain muualla kuin pinnallisuudessa. Myös itse olen vähentänyt painojen nostelua, kokeillut muitakin lajeja ja alkanut rakastaa vartaloani päivä päivältä juuri sellaisena kuin se on. Urheilu on aina ollut osa elämäntapaa, olen silti onnellinen että tärkeintä liikunnassa on nykyään siitä saatu hyvä olo. En myöskään suostu tuntemaan huonoa omatuntoa vaikka söisin pullaa ja pizzaa muulloin kuin karkkipäivinä. Tärkein oppi on siinä, kuinka osaa kuunnella omaa kehoaan ja mieltään. Kauneutta on niin monenlaista, on hullua miten moni on tottunut tunkemaan itseään siihen treenattuun kauneusihanteeseen missä pitäisi mahtua aina vähintään S koon vaatteisiin. Nykyään voi jo hyvällä omallatunnolla ostaa välillä sen kokoa isommankin ilman itsetuntokriisiä. Kauneimillaan on mielestäni ihminen joka kantaa itsensä rohkeasti omana itsenään, josta huokuu henkinen hyvinvointi ja usko itseensä. Ihminen joka huolehtii itsestään ja terveydestään on aina viehättävä. Geeneistä riippuen olemme muutenkin jatkuvassa muutostilassa myös painomme suhteen, joten hyvän olo on tärkeää löytää myös sisältään. Puhuttaessa hyvinvoinnista tärkeintä on se milloin itsestäsi tuntuu parhaimmalta, silloin olet myös kauneimmillasi.

Hienoa on ollut huomata kuinka moni fitnesstähti on näyttänyt ennen ja jälkeen kuvillaan, millaisia eroja pelkillä poseerauksilla saadaan aikaan. Lopulta olemme kaikki vain ihmisiä, ruokailun jälkeen mahamme pömpöttävät, ja istuessamme vatsa menee makkaralle. Tietystä kulmasta katsottuna kaikki näytämme enemmän tai vähemmän lättäpyllyisiltä, ja kaikilla meillä muodostuu kaksoisleuka naamariin kun tarpeeksi ryhtiä suoristetaan. Tämän vuodatuksen tarkoitus ei ole se, että alkaisimme nyt kaikki julkaisemaan kuvia siitä, kun olemme epäedustavia. Kauniita kuvia on kiva katsella, omista hyvistä fotoistaan saa tuntea tyytyväisyyttä. Rohkeaa on myös jakaa joskus jotain aitoa, ei elämä ole aina pelkkää auringonpaistetta ja mansikoita, miksi siis koitamme viestiä sen olevan? Mielestäni vetovoimaisimpia ovat henkilöt, jotka uskaltavat joskus näyttää myös oman inhimillisyytensä. Toki jokainen vetää itse rajan siihen, mitä omasta henkilökohtaisesta elämästään haluaa muille jakaa. Voi tuntua hullunkuriselta kaivaa kamera esiin kyynelten hetkellä, mutta sen jakaminen voi tuntua myös terapeuttiselta. Kun menee aidosti hyvin mös se näkyy ulospäin.


My body


Also my body


Kehoviha keskustelussa nostettiin esille mm se, miten paljon pienempi olisi ongelmamme laajuus, jos lopettaisimme arvottamasta itsemme muiden ylä, tai alapuolelle. Sisäinen monoligi jota käymme vain ja ainoastaan perustuen ulkoisiin ominaisuuksiin, on melko suuri. Pelkästään ensikohtaamisessa, teemme jaottelua sen suhteen kuka toinen on, millainen hän on, ja mitä hän edustaa.- ja kyllä, myös sitä kuka hän on suhteessa meihin. Vain huomataksemme hetken päästä, että se blondi jolla on täytettä huulissa ja pikkurillin pituiset ripsipidennykset, opiskelee yliopistossa kemiaa. Myös se räväkkä rastapäinen räkäisen naurun omaava pultsarilta näyttävä juippi, onkin ammatiltaan alakoulun opettaja. Pelkästään ulkonäköä arvioimalla persoonan ominaisuudet voivat ja menevätkin usein pieleen. Sanoisin omaavani terveen itsetunnon, koen olevani suurimmaksi osaksi tyytyväinen itseeni. Vielä vuosikymmen taaksepäin epävarmuus omasta ulkonäöstä oli kohdallani paljon hallitsevampaa. Moni asia pyöri oman ulkonäön ja kehokuvan ympärillä. Kävin tiuhaan jumpissa, solariumissa ja tarkkailin painoani. Muutenkin muistan olleeni paljon tietoisempi itsestäni, etenkin sosiaalisissa tilanteissa muiden ikäisteni seurassa. Kehitysvaihe jonka jokainen käy omalla tavallaan läpi. Nykyään pääpaino urheilussa on siitä saadussa hyvässä olossa. Kyllä edelleen voin myöntää olevani ulkonäkökeskeinen, mutta nyt voin jo ihan hyvällä omallatunnolla mennä kauppaan tukka pystyssä, meikittä, asusteena kumpparit, reikäset legginsit ja se kirpparilta löytynyt sadetakki. Tähän ikään mennessä on ikäänkuin ymmärtänyt oman rajallisuutensa, sekä onnistunut kasvattamaan itsensä hyväksyntää ja rakkautta itseään kohtaan muistakin asioista kuin vain ulkonäöstä riippuen. Aiheen kanssa saa silti olla hereillä, valtavirran painetta ei voi väheksyä. Paljon siitä mitä ajatuksia mieleesi pääsee, riippuu yleisestä mielentilastasi.





Mielentila on jatkuvasti muuttuva joten kun tunnen oloni muutenkin huonoksi, pääsee silloin mieleeni helpommin myös ahdistusta ulkonäköön liittyvistä paineista. Kun koen olevani epätyytyväinen itseensä, ollessani vaikkapa saamaton ja laiska avaan ikäänkuin takaportin kaikelle muullekkin synkkyydelle. Nykypäivän media on tietysti valmiina ruokkimaan tätä oloani.Tiedostaessaan että voimme nähdä toisistamme yhdellä vilkaisulla vain jäävuoren huipun niin hyvässä kuin pahassakin, osaa suhtautua muihin myös myötätuntoisesti. Toisten elämää ei pidä kuvien perusteella määritellä liikaa, miksi siis tuntisit myöskään huonommuutta niistä. Vertailu ei myöskään mene aina niin, että ajattelisimme toisten olevan parempia. Paljon tapahtuu mielessämme myös rinnakkain asetteleua sen suhteen kuka on meitä huonompi. Kuinka usein kuulee ihmisten esimerkiksi naureskelevan, tai arvostelevan toistensa ulkonäköä. Tottakai jokainen on syyllistynyt tähän joskus, tämän tyyppisen juoruilun suhteen on ilmapiirimme mielestäni melko salliva. Moni tuntuu ajattelevan, että jos lataat kuvia kuvapalveluihin, tai puet sen liian pienen napapaidan annat luvan itsesi arvosteluun.

Asioiden toteaminen on myöskin eri asia, kuin pahansuopa panettelu. Jos joku on selkeästi muokannut kuviaan, on se eri asia todeta, kuin nauraa miten lihava tuon ihmisen täytyy todellisuudessa ollakkaan. Maailma olisi melko erilainen paikka, jos kasvattaisimme kaikki myötätuntoamme toisiamme kohtaan, ja koittaisimme ymmärtää toisen syitä, sen sijaan että mässäilisimme hänen asioillaan. Tuomitessaan ja arvostellessaan rumasti muita, jakaa ympärilleen huonoa energiaa ja viestii myös muille omaa epävarmuuttaan. Samalla lisää sallivaa ilmapiiriä toisten arvottamiselle. Kateuden tunteminen toisen hyvästä olosta ja tyytyväisyydestä itseensä on mielestäni turhaa. On olemassa sanonta vuorovesi nostaa kaikkia veneitä, hyvä olo minkä ystäväsi saa saavutuksistaan on varmasti jotain minkä hän on valmis jakamaan kanssasi. Myrkyttäessäsi mielesi kauteudella olet jo valmiiksi kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta. Aika jonka tuhlaa kadehtiessaan vaikkapa toisen ulkonäköä, on pois oman hyvinvoinnin eteenpäin viemisestä. Käärimällä hihat ja tekemällä Things to do listan otat vastuun itsestäsi ja omasta hyvästä olostasi. Toisen tuomitseminen ei myöskään vie asioita eteenpäin. Jokaisella on oikeus omaan kehoonsa ja myös oikeus ilmaista sen kautta asioita haluamallaan tavalla.


Voimauttava valokuvaus on yksi tapa nähdä itsensä uusin silmin, tärkeämpää on tehdä sisäistä työtä oman hyvinvointinsa eteen, mutta kamera voi taltioida jotain mitä ei muuten osaisi itsestään nähdä. Parhaimmillaan kuvailu voi toimia työkaluna hyvää itsetuntoa rakennettaessa. Aina olisi hyvä muistaa, että iso osa feminismiä on sitä, että antaa toisten naisten tehdä ratkaisuita, mitä ei välttämättä itse tekisi. Hyödyllistä on myös pysähtyä pitämään pieni juttutuokio itsensä kanssa, selvittääkseen itselleen miksi toimii, kuten toimii. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi. Terveyttä ja hyvinvointia kohti on hyvä mennä, joillekin ne merkitsevät urheilua ja ruokavaliota, toisille villasukkaviikonloppua ja suklaata. Tärkeintä on löytää tasapaino, ja ennenkaikkea kuunnella itseään. Olet hyvä sellaisena kuin olet, olet täydellinen <3


-Sanni 15.11.2017

20 katselukertaa

©2019 by MAAGILIFE. Proudly created with Wix.com