
Uudet ihmiset herättävät usein paljon erilaisia tunteita, uteliaisuudesta, ahdistukseen, iloon ja ärsyynnykseen. Kun punnitsee onko tuoreella tuttavuudella paikkaa elämässäsi, käy läpi tutustumisen eri vaiheisiin kuuluvia hetkiä, joissa omia arvoja ja käsityksiä peilataan toiseen. Mistä tiedät onko joku pitämisen arvoinen henkilö? Mistä tietää kannattaako suhteeseen panostaa omaa aikaansa ja energiaansa? Mistä tiedän osaako tämä ihminen rakastaa?
Kun uusi viehättävä ihminen tulee elämääni, täytyy minun pysähtyä hänet ensin huomaamaan.Tuntuu, että nykypäivänä pysähtymistä ei osata ymmärtää. Ollaan niin kiireisiä, puuhataan projektia tonne ja tänne, toisen tekemiset tuntuu toissijaisilta kun itse on niin hemmetin tärkeä tyyppi. Halutaan tapailla inspiroivia, positiivisia persoonia, jotka tuovat parhaat puoleni esiin. Mutta ei vaivauduta tekemään omaan elämään oikeasti tilaa toisen kaikille puolille.
Deittisovellukset, sarjadeittailu ja erilaiset palvelut, missä ihmiset verkostoituvat valon nopeudella mahdollistavat sen, että pikasuhteiden ja kertakäyttökulttuurin muodostuminen on monille arkipäivää. Tuntuu että ihmisten välisestä kanssakäymisestä on muodostunut vain osa suoritusta, jota elämäksi kutsutaan. Haetaan nautintoja, mutta ei aitoa pintaa syvemmälle luotaavaa yhteyttä. Tahdotaan kuulla asioita itsestä, mutta ainoastaan myönteistä ja itseä nostavaa. Korostetaan sitä kuinka omilla jaloilla seistään, mutta ei todellisuudessa kestetä, jos toinen huomaa sen missä sinulla olisi kasvunvaraa tai poimii sen mitä koitat kaikella tavoin peittää. Kun toisesta paljastuu jotain, mikä ei miellyttäkkään helposti loukkaannutaan ja piiloudutaan itseä suojaavien fraasien taakse. Muistan myös olleeni joskus paljon mustavalkoisempi, vailla kykyä nähdä sitä miten ihmissuhteet toimivat. En tarkoita että olisin guru edelleenkään, mutta tähän mennessä voin todeta tietäväni sen, että jokaikinen ihmissuhde vaatii aikaa, työtä ja pysähtymistä. Oli kyse sitten orastavasta ystävyyssuhteesta, työkaveruudesta, tai romanttisesta yhdessäolosta.

Jotta tietäisi, kenen kanssa haluaa aikansa jakaa, on tunnettava itsensä. Harvoin henkilöstä tietää heti onko hän lintu vai kala. Jotkut tuntuvat helposti luettavilta tapauksilta, saatat huomioida toisen olevan vaiheessa itsensä kanssa, minkä itse olet jo läpi käynyt. Tai sitten vedät paikalle jonkun, joka näyttää sinusta jotain uutta, mitä et tiennyt olemassa olevankaan. Parhaita kohtaamisia ovat ne, jotka tuovat sinussa hyvät puolesi esiin, mutta myös ne mitkä heilauttavat mielenrauhaasi miinuksen puolelle. Tuohtuessaan toisen käytöksestä tai sanoista, voi ajatella myös ottavansa toiselta vastaan lahjan, jonka avaaminen auttaa sinua näkemään mitä asioita omassa ajattelussaan ja käytöksessään voisi kehittää. Vahvuutta on osata suunnistaa sinne missä itsestä tuntuu hyvältä, mutta on hyvä tulla tietoiseksi siitä, ettei vain välttele omien kipupisteiden kohtaamista. Kompastuessasi aina uudelleen samaan asiaan, kuullessasi jatkuvasti samaa monen ihmisen suusta, olisi ehkä hyvä pysähtyä tarkastelemaan omaa käytöstään.
Viisautta on oivaltaa, että elämä tuo eteesi aina vain tilanteita jotka auttavat sinua näkemään syvemmälle itseesi, jos ukallat siis katsoa. Usein huomaa etteivät ne ihmiset joiden kanssa eniten vietät aikaasi, välttämättä osaa laittaa merkille samoja asioita sinusta, kuin joku joka katselee toimintaasi pienen matkan päästä. Syitä tähän voi olla monia, kuten esimerkiksi tottumus, kun nähdään jatkuvasti on toisen toimintaa automaattisesti vaikeampi eritellä. Havannointi herkkyyteen vaikuttaa myös, miten ja mitä kautta linkitytte keskenänne. Ollessanne tekemisissä harrastusten tai työhön liittyvien asioiden tiimoilta, on se melko eri asia kuin se jos tapailette vaikkapa romanttisessa mielessä. Suhteessa ilmenevät elementit eroavat toisistaan kun puhutaan ystävyydestä tai parisuhteesta, oman itsen merkitys eri rooleissa, on hyvä osata tunnistaa.

Kerro kerro kuvastin
Nuoruuden ihanaan oivaltamiseen, mutta myös mustavalkoisuuteen, kuuluu oivallus siitä, että tiedän mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Toisaalta näiden ajatusten pohjalta helposti vetää johtopäätöksiä ja polttaa siltoja takanaan, vailla kykyä tarkastella omia käytöstapojaan.Toisinsanoen kokemattomana, sitä luontevammin tuomitsee muita jos he eivät osaa näyttää sinulle vain sitä kauneinta kuvaa itsestäsi. Todellinen kasvu on sen tunnistamisessa ettei toinen ole vain sinua varten, voimaantumisen ei kuulu tapahtua vain muilta saadusta huomiosta käsin. Oman arvon riippuessa kehuista ja ihailusta, asettaa itsensä myös alttiiksi kritiikin aiheuttamalle ahdistukselle.
Ehkä tässä on syy myös suhteissamme esiintyvään kertakäyttö kulttuuriin, kun asiat eivät miellytä otetaan jonosta seuraava, ja ladataan some täyteen kuvia itsestä, että voisi taas tuntea olonsa hyväksi kun ilmoitukset täyttyvät tykkäyksistä. Jatkuva voimaantumisen tarve ulkopuolelta tulleesta palvonnasta, kertoo mielestäni todella huonosta itsetunnosta jonka reikiä koitetaan paikkailla vetämällä huomio jatkuvasti omiin edustavampiin puoliin. Tälläisillä henkilöllä on yleensä vaikeuksia muodostaa merkityksellisä ja aidosti läheisiä suhteita toisiin. Hänen suhteensa perustuvat jatkuvaan huomion keskipisteenä olemiseen ja tätä virheellisen merkityksellisyyden illuusiota tukeviin kannattajiin, jotka omaa läheisriippuvuuttaan ajautuvat pönkittämään egoistin itsefantasioita. Lopulta toisen levottomuus ja tarvitsevuus, alkavat käymään liian raskaiksi ja vievät elämästäsi liikaa tilaa.

Toleranssi tälläiseen käytökseen on omalla kohdallani nykyään aika pieni. Olen opettellut ilmaisen suoraan omat tarpeeni ja sen mitä arvostan ja mitä en. Sen jälkeen kun aloin pitämään omaa puoltani, en ole pelännyt puhua omaa totuuttani. Tämä ei tarkoita mitään filtteröimätöntä toisen kivitystvä omilla vaateilla, vaan rehellistä ja avointa keskustelua siitä kuka todellisuudessa olen. Elämääsi jäädäkseen tarkoitetut henkiöt kyllä nappaavat sanoistasi kiinni, ja usein toimivat hyväksesi pyytämättä. Huomatessani ettei kanssakäyminen ole tasapuolista on kivuttomampaa päästää irti. En siis oikeastaan enää tunne surua niistä, ketkä tulevat ja menevät, koska heidän tarkoituksensa ei selvästikkään ollut alunperinkään jäädä. Suojamuuri itseni ja hyväksikäyttäjän välille, rakentuu omanarvontunteesta sekä rohkeudesta puhua suoraan. Toiminnasta joka lähtee omien arvojen pohjalta, ilman turhaa miellyttämisen tarvetta. Henkilö joka tarvitsee muita lähinnä vain pönkittämään omaa heikkoa itsetuntoaan väistää henkisesti vahvaa, terveen olemuksen kantavaa ihmistä, joka näkee hänen lävitseen. Nähdessäsi ettei toisella ole paikkaa elämässäsi, on parempi päästää hänet vielä kasvattamaan elämänkokemusta. Kehittävämpää on keskittyä siihen, mitä itse kohtaamisesta opit, kuin väkisin koittaa opettaa toiselle jotain mitä hän ei ole vielä valmis vastaanottamaan. Luotan siihen että ihan jokainen meistä kyllä saa elämältä täyden laidallisen juuri sitä, mitä tarvitaan tullakseen omaksi itsekseen. Tekosyille ei myöskään kannata antaa liikaa ymmärrystä toisen piiloutuessaan sen taakse, että tälläinen mä nyt vain olen. Tämän tyyppinen ajattelu torppaa hän itseltäsi mahdollisuuden kasvuun. Olemme kaikki jonkunlaisia jostain syystä, mutta voimme myös valita millaisiksi haluamme tulla.

Ripaus nöyryyttä pitää jalat maassa
Itsestään pitää opetella olemaan ylpeä kunnioittaen omaa matkaansa, sitä miten pitkälle on jo tullut. Rajojaan ja arvojaan on hyvä tutkia ja tiedostaa, mutta matkassa olisi hyvä pitää aina hitunen nöyryyttä. Usein levottoman ja huomionhakuisen käytöksen takana, on pohjaton tarve tulla nähdyksi muiden kautta. Vasta oman keskeneräisyytensä tunnistaessaan,voi rehelliseltä alustalta alkaa rakentaa vahvaa minuutta jonka läpi kulkee myös tie aitoon rakkauteen perustuviin ihmissuhteisiin. Kukasta kukkaan hyppiminen on kuin tankkaisit polttoainetta aina vain seuraavalle kilometrille, on siis hyvä osata pysähtyä huomaamaan sen sijaan, että vain säntäilee sinne tänne, tunteakseen hyvää oloa hetkellisen vauhdin huumasta. Kehut, ihailu, seksi, hetkelliset tunnehuiput ja miellyttäminen, eivät ole rakkautta, ne voivat olla osa sitä, mutta aito rakkaus on jotain paljon suurempaa.
Rakkaus on arvokas ja erityinen tunne, jossa ei ole sijaa itsekeskeisyydelle. Rakkauteen kasvetaan yhteisten kokemusten kautta, se ei ole jotain mitä kukaan voi itselleen vaatia, vaan se on jotain mikä rakentuu syvältä sisältäsi. Rakkautta on työstää itseään, menemällä joskus omien mukavuusrajojen ulkopuolelle, antaakseen toiselle hyvän olon, se on kasvamista kokonaiseksi yhdessä. Rakkaus on kykyä tarkastella asioita objektiivisesti, se on halua viedä asoita parempaan suuntaan, ja taitoa olla samalla puolella. Se mihin itse kiinnitän huomiota tutustuessani toiseen, on se miten hän pitää kiinni sovituista asioista. Miten ihminen kantaa vastuunsa, jos on luvannut jotain, määrittelee paljon siitä kuinka turvalliseksi voit olosi hänen seurassaan tuntea. Myös pienet valheet joiden avulla saa haluamansa, ovat ehdottomia STOP merkkejä, kun punnitaan onko tämän henkilön paikka elämässäsi. Ihmisen leveillessä jatkuvasti sillä, kuinka hienosti ja hyvin menee, muistamatta edes osoittaa aitoa kiinnostusta sinun tekemisiäsi kohtaan ollaan myös auttamatta hairahduttu tieltä. Kuten kaikessa, myöskään ihmissuhteissa energiat eivät valehtele, se onko jollain paikka elämässäsi, riippuu paljon siitä miltä sinusta hänen seurassaan tuntuu. Uteliaisuus pitää hereillä
Tässä vaiheessa missä olen nyt tiedän jo hyvin, milaisen arvopohjan omaavia ihmisiä elämääni tahdon. Tämä ei silti tarkoita, että ylpeästi kääntäisin selän jokaiselle joka ei kriteereitäni täytä. Uteliaana ja tiedonhaluisena ihmisenä tahdon antaa toiselle aikaa, tulla ulos kuorestaan. Aikaa avoimuuteen on myös hyvä antaa itselleen, luottamustaan ei pidä, eikä kannata ripustaa jokaisen vastaantulijan kaulaan. Turhien odotusten luomista on myös hyvä välttää, tahdon vain tutkia ja tarkastella kuka olet ja miksi olet nyt siinä.
Arvostan ihmissuhteissani hyvää kuuntelijaa, sellaista joka ei heti ensimmäisen tilaisuuden tullen käännä keskustelua itseensä. Arvostan pienten asioiden huomaamista, kun toinen pyytämättä raskaan viikkoni jälkeen rauhoittuu vierelleni ja vain on siinä, vaatimatta mitään. Arvostan lojaaliutta, en tee toiselle asioita mitä en itselleni haluaisi tehtävän, asioita jotka heikentävät keskinäistä luottamustamme. Arvostan sanatonta yhteyttä välillämme, ja kun vaihdamme ajatuksia osoitat kiinnostuksesi ja ymmärryksesi aiheesta kysymällä lisää. Arvostan hetkiin tarttumista, ja sitä kun yhdessäolosta välittyy tunne ainutlaatuisuudesta, ettet olisi missään muualla juuri nyt mielummin kuin tässä kanssani. Kaikki tämä kulkee tottakai molempiin suuntiin, itselleen ei voi vaatia asioita, mitä ei ole valmis toiselle antamaan. Parasta seuraa on se, jonka jälkeen tunnet olevasi myönteisesti latautunut, ja valmis taas arjen koitoksiin. Arvoja kartoittaessaan, olisi hyvä muistaa ettei kaikessa ole aina kyse vain itsestä, siitä mikä minusta tuntuu hyvältä. Toisen onnea ei voi laittaa omansa edelle, mutta rakkaus on sitä, että on valmis jakamaan asioita jotka tekevät myös toisen onnelliseksi.
Olen saanut elämääni ihania ihmisiä, yhden kanssa tuntuu heti että ollaan samalla aaltopituudella, toisen kanssa ystävyys alkaa hitaasti ja puhkeaa myöhemmin täyteen loistoonsa. Osa on mahdollisesti tullut jäädäkseen, jotkut ovat palanneet elämääni, ja joistakin on hetken jälkeen päästetty. Kiitollisuutta on hyvä opetella tuntemaan kaikista saamistaan kokemuksista. Uskon, että jokaisella asialla on tarkoituksensa, siksipä muistutan itseäni usein eri tilanteissa kunkin hetken tarpeellisuudesta. Jokainen ihminen toimii opettajana toiselleen. Voit opettaa minulle jotain itsestäni, sinusta, ja sitä kautta elämästä. Toiset voivat tehdä meille hyvän olon, mutta päivän päätteeksi se määrittelee meidät mitä itsestämme annoimme, ei se mitä saimme.

-Sanni/ 30.10.2017
Comments